Tältä näytti sunnuntai aamuinen näkymä makkarin parvekkeelta...hiljaista on Tverskajalla eikä ihmekään. Vielä neljän aikaan aamulla jostain kantautui korviin maaninen basson jytinä...pelkään pahoin, että tämä on vasta alkua...tosin pahvilaatikkorumpalimme on tainnut pelästyä auringonsäteitä ja kaivautua jonnekin synkempään koloon tai sitten hänet on vaan julmasti syrjäytetty. Parvekkeen alapuolella oleva kohta näyttää olevan haluttu paikka kaikille wannabe-taiteilijoille, se kaikkein keskeisin..kiva meille. Olen ajatellut laittaa aloitetta menemään, että siihenhän voisi vaikka laittaa jonkinlaista pääsyvaatimusta tai koelaulantaa näille esiintyjille ettei tarviis ihan mitä tahansa soopaa niellä..tai kenties kesän lopussa lääkitystä aloittaa tai ainakaan hankkia korvan sisään asennettavia tulppia...

(Miten ihmeessä ihmiset saa näyttämään näiden kuvien lätkimisen tänne sivuille niin helpolta. Ihan kun ne vaan otettas ja laitettas tuohon, ilman suurempaa ponnistusta. Olen nyhertänyt kuvieni kanssa kolme tuntia, saanut yhden ainoa kuvan tuohon oikein päin enkä saa liikuteltua sitä mihinkään. Siinä se nyt on. Ensimmäinen kuvani. Tekniikkaminäni huutaa hurraata.)

Mutta nythän se on aivan sama...aurinko paistaa ja Hapankaali istuu kilometrien korkeudessa matkalla kotiin. Olemme nähneet viimeksi kaksi viikkoa sitten, jutelleet kunnolla puhelimessa viikko sitten ja käyneet koko tämän ajan pelkästään yksipuolista tekstiviestikeskustelua elämää suuremmista asioista...siis minä olen käynyt ja kommentoinut myös Hapankaalin puolesta.

Tätä odotettua jälleennäkemistä ajatellen olin suunnitellut eiliseksi illaksi pitkän vaahtokylvyn, jonka aikana kuorin ja rullailen, ajelen ja puunailen itseäni...siis, joo. Kahden viikon aikana bikiniraja todellakin muuttuu lähinnä villahousurajaksi ja vaatii suuremman luokan toimenpiteitä...Seison ammeessa ja lasken vettä...olen ajatuksissani ja tässä tullaankin kohtaan mikä selittää oudon otsikon. Mietin suomen kielen sanoja ja lähinnä mielestäni niitä kauniita, miellyttäviä sanoja joista olen aina tykännyt ja muistan miten jo teininä tykkäsin hokea sanoja "kuulalaakeri" ja "kristallikruunu"...(kaikki teinit ovat jokseenkin outoja)vaniljakin on kaunis ja pömpöösistä olen aina tykännyt vaikken edes tiedä onko sillä jokin tietty merkitys. Minulle se on aina vaan...pömpöösi.

Ykskaks huomaan, että seison polviani myöten vedessä, joka on lähes PUNAISTA. Hetken ajattelen, että kappas kierto meni Hapankaalin tulosta yhtä sekaisin kuin emäntänsä kunnes tajuan ettei vesi nyt niin punaista ole...se on ennemmin ruskehtavaa...eli ihan ruosteessa. Hanasta puskee läpeensä likaista vettä ja nyt tajuan, että myöskin oudon hajuista vettä ja olen seisonut siinä jo hyvän tovin...Odotellessa menee tunti jos toinenkin ennekuin vesi alkaa taas näyttää siltä, että uskallan ottaa edes suihkun...välillä päälle tulee ryöpsähdyksiä ruskeaa nestettä, mutta siinä vaiheessa muistutan jo vähemmän naarasapinaa eikä pikkuinen kutina polvitaipeessa tunnu enää missään. Pääasiahan on, ettei Hapankaalin tarvitse katsella kodinhengetärtään kainalokarvat letitettyinä ja muuta karvoitusta sukan varteen sullottuna...

Kai sitä pikkuhiljaa tottuu...pömpööseihin ja mieskäsilaukkuihin...(jälkimmäinen voi olla liikaa vaadittu. Ehkä opin olemaan tuijottamatta, ainakaan liian röyhkeästi.)