Sitähän se ei voi olla. Vaikka viime päivät kovasti näin ovat antaneet uskoakin. Hapankaalikin on pitänyt vapaata ja vasta tänään ihmiset palailevat vapun jälkeen töihin...olemme istuskelleet terasseilla, kierrelleet kaupungilla, syöneet ulkona ja nauttineet olostamme. Paluu arkeen tällaisen jälkeen voi olla NIIN julmaa. Vaikkei se minun arki nyt kovin kummoisista rutiineista koostu...miksei elämä voisikin olla yhtä ruusuilla hyppelyä ja juhlahumua??

       1524264.jpg     1524277.jpg

       Nämä kuvat eivät muuten ole parvekkeelta...

Vappupäivän aamu alkoi brunssilla ystävien luona, kostealla sellaisella ja ennen iltapäivää olin jo vankassa vodkatuiskeessa. Rytmi heitti totaalisesti häränpyllyä ja päädyimme nukkumaan ilta seitsämältä...aamukännit ovat tietysti siitä hyvät, ettei ollut ainakaan seuraavana aamuna krapulaa. Koko viikon kruunasi kuitenkin eilinen kulttuuripläjäys kun kävimme katsomassa Joutsenlammen. Olin aivan myyty...balettitanssijahan minusta olisikin pitänyt tulla! Taitaa olla ehkä liian myöhäistä aloittaa...

Baletin kunniaksi ( ja siksi, että minulla oli vielä se ilmainen kerta käyttämättä.) ajattelin pistää kynnet ja hartiat kuntoon ja kävin salimme yhteydessä olevassa Spassa ensin hierojalla ja sitten manikyyrissä...sessiot kulkevat tässä paratiisissa nimellä Relaxation jotakin...eli jotenkin niinkuin Rentouttavaa...joo, oli todella rentouttavaa. Paikka on niin hieno, että minulle olisi ensin pitänyt ojentaa etiketti miten paikassa liikutaan ja yleensäkin ollaan...kun hieroja nosti hienovaraisesti pyyhkeen näkösuojaksi ja näytti että pitää köllähtää pitkälleen, en ollut varma tajusinko vinkin ihan oikein. Siis alasti...entä jos se nostaa pyyhettä ja saa kohtalokkaan trauman nähdessään ei-kovinkaan-muodikkaan-ei-brasilialaiseni...

Kun käännyin mahalleni ja tungin kasvoni siihen koloon, mitä kautta henki kulkee kun hierotaan huomasin, että alapuolella oli viihdykkeenä ihastuttava asetelma kukkia ja jotain hienoja kiviä.Varmaan niitä rentouttavia juttuja. Siistiä. Siis niin kauan kun räkä alkoi valumaan ja tippui niiskutuksesta huolimatta kukan päälle jääden kiikkumaan terälehtiin. Avuttomana seurasin rään lätkähtämistä asettelun päälle ja säälin seuraavaa tulijaa...olo oli ihan kuin pikkulapsella, joka yrittää imeksiä ylähuuleltaan räkäviisareita.

Sitten vaan odottelemaan Relaxation huoneeseen manikyyriä...huoneessa oli sänkyjä, jotka näyttivät siltä, että kun pahaa aavistamattomana kellahdat niihin rentoutumaan, ne imaisevatkin sinut syvyyksiinsä ikinä pois päästämättä. Tarjolla oli hedelmiä ja juotavaa, mutta en uskaltanut koskea mihinkään. Onneksi en koskenutkaan sillä myöhemmin tajusin, että ne oli erikseen joku tuleva nautiskelija sinne tilannut ja niistä vielä kivan hinnan maksanut... Niinpä manikyristi yllätti minut seisomasta keskeltä huonetta syvällisiä pohtimassa ja sen näköisenä, että olen todella kaukana kotoa ja vähän niinkuin eksyksissä...näytin varmaan todella rentoutuneelta.

Manikyristin pokka piti loistavasti ja vain sekunnin ajan silmissä näkyi kauhua ja suunnaton halu paeta hänen arvioidessa kynsiäni. Hänen omat, monen sentin mittaiset laatikon malliset oranssit kynnet kääntelivät käsiäni ja hän näytti pohtivan kuumeisesti mitä pystyy enää pelastamaan. Mikäli kielimuuri ei olisi ollut niin ylitsepääsemätön este, olisin halunnut selittää, että olen sitä kuule minä aiemminkin manikyyrissä käynyt. Bangkokissa pari vuotta sitten useastikin. Että silleen. Kädet piti laittaa likoamaan pönttöön, jossa oli kolme pientä reikää...jotenkin onnistuin pelkästään keskisormelle tarkoitettuun koloon tunkemaan kolme sormeani ja ne juuttuivat sinne kiinni. Täti alkoi huokailemaan yhä syvemmin ja minulle tuli olo, että olisi pitänyt käydä manikyyrissä ennenkuin tulee manikyyrille. Vähän niinkuin jotkut siivoavat paikkoja ennenkuin siivooja tulee...Hävetti jotenkin ja olo oli ihan juntti.

Tunti käsiäni viilattiin ja puunattiin ja lopputulos on kyllä hieno. Siis minulle. Hän oli ilmeisen pettynyt kun en halunnut tekokynsiä peittämään lyhyitä nysiäni. En pure kynsiäni, mutta eivät ne pitkänäkään pysy. Olen "kynnenpielienrassaaja" ja tästä tavasta olen yrittänyt päästä eroon. Tai on ollut pakko. Meillä on ollut käytössä vähän muunneltu versio koiran sitruunapannasta. Hapankaali laittaa kynsiini Tabascoa. Kyllä, hän jahtaa yli kolmekymppistä kynsiään räveltävää naista ja hankaa hänen kynsiinsä Tabascoa. Olisin mielelläni jakanut tämän tarinan manikyristin kanssa ja keventänyt tunnelmaa, mutta toisaalta ehkä hän ei olisi ihan ymmärtänyt...

Siispä puunattuna uusi leninki päällä balettiin ja vaikkei Bolshoi olekaan auki (perustukset ovat niin huterat, että uusi arvoi remontin valmistumiselle on myöhäsyksy 2009...) vaan näyttämönä toimii pienenpi puoli, oli elämys loistava ja ilta suorastaan maaginen. Varaamaamme ravintolaan emme tosin päässeet vaan suunnitelmia piti muuttaa koska...TANKIT TULIVAT TAAS HARJOITTELEMAAN ja tiet olivat taas kiinni kotiin ja tietysti juuri sinne raflaankin, mutta onneksi tästä kaupungista eivät ravintolat lopu. Ja onhan se tietenkin tärkeää, ettei virheitä satu kun oikea paraati alkaa...tuommoisella tankilla ajaminen on varmaan todella haastavaa. Sehän ei meinaa edes kadulle mahtua. Ajattele jos yhtään jännität ja huomio herpaantuu...mitä tapahtuisikaan jos kaasut ja jarrut menisivät sekaisin? Silloin lähtee nurkkaa mukaan yhdestä jos toisestakin Stalinin ajan aarteesta.

P.S. Karen Millenin alennusmyynti saa miinuspisteitä. Ostamani mekko purkaantui päälle. Olkapäähän tuli ensimmäinen reikä ennen lähtöä ja kaulus piti ommella sen päälle kiinni. Kotona Hapankaali yritti irrottaa kalvosinnappeja ja tuloksena käteen jäi vasen hiha lähes kokonaan. Nyt mekko on kuin koin syömä luuttu (yksihihainen luuttu?), mutta halpahan se oli.

P.P.S. Karen Millenin kevättakki tuli kaapista ulos. Tietoisesti valitsin hetken, kun Hapankaali oli hiukan nautiskellut ja näin ollen kaikki kävi kivuttomasti. Loppuhyvin kaikkihyvin.