1786276.jpg Oi tätä autuasta olotilaa...kuvassa näkyvä röykkiö (osa käsimatkatavaroista ei ole edes kuvassa...) on purettu ja hyvää vauhtia pyörimässä pesukoneessa. YKSIKÄÄN PULLO EI OLLUT MENNYT RIKKI...Siitäkin huolimatta, että matkalaukkuja jouduttiin avaamaan milloin missäkin terminaalissa. Se, miten tähän autuaaseen olotilaan oman sohvan nurkkaan ruisleipä ja suklaalevy kädessä olen päätynyt on piiiitkä tarina...

Savosta lähtiessä punainen matkalaukku sai kahvaansa kirkuvan keltaisen lapun, joka viesti että painoa on juuri sallitut 32 kiloa. Helsingissä yön pimeinä tunteina laukulle tai sen sisällölle tapahtui jotain hyvin outoa, sillä aamulla kentällä ylipainoa oli tullut puolitoista kiloa lisää...eikä laukkua oltu edes avattu. Siinä sitten hiki otsalla kapinahengessä leväytämme sen auki jonossa ja alan kaivaa jotain mitä käteen sattuu. Sullon paitaa ja housua jo ennestään pallon malliseen pukupussiin.

SAMA TOISTUU SAVONLINNASTA LÄHTIESSÄMME. Avaamaton ja jo kertaalleen kevennetty laukku on tällä kertaa puoli kiloa lihonut yön aikana ja taas revin sieltä tavaraa pois. En jaksa edes järjestää kohtausta...rauhallisesti mietin mikä mahtaa painaa puoli kiloa ja järjestelen laukun uudelleen niin että pullot ovat hyvin likaisten alkkareiden välissä...Hetken kuluttua havahdun siihen, että nimeäni kuulutetaan turvatarkastus huoneeseen. Virkaintoinen mummo selittää, että yhdessä laukussa on liikaa pulloja ja niitä täytyy hajottaa muihin laukkuihin. Häh? Miksei kukaan missään ole maininnut asiasta aiemmin? NYT REVITÄÄN KAIKKI LAUKUT AUKI. Hajotan mielenosoituksellisesti tavarat sinne tänne ja alan käärimään pulloja sukkiin ja alusvaatteisiin...mummo käy läpi sillä aikaa tavaroita ja bongaa muistoksi ottamani tulitikkuaskin. Voi paska. Taas uusi valitus ja täti käpälöi joka ainoan nurkan laukuista. Pyörittelen käsissäni kivikovaa makkarapötköä ja herkuttelen ajatuksella, että tungen pötkön tätin sieraimesta sisään. Vielä juuri ennen turvatarkastusta huomaan, että käsilaukusta pilkottaa kynsisakset...ei auta kun nakata nekin roskiin; mummo tuskin aukaisee minulle enää yhtään matkalaukkua. Harvinaisen huolimatonta minulta, ilman paria mokaa olisin myöntänyt itselleni Vuoden Pakkaaja-tittelin.

Mutta kotona ollaan...edes passintarkastuksessa pyörineet Kiinalaiset, joita oli varmaan kolmen tunnin jonoksi asti eivät saaneet kotiinpalaajien mieltä matalaksi. Tungimme itsemme asenteella venäjän kansalaisten jonoon, sillä mukanamme oli myöskin ihan aitoja Venäläisiä...mummo varmaan näki jo Hapankaalin lerssistä, ettei nyt kannata ehkä leikkiä turhan virkaintoista ja yhden paikallisen puolesta puhuminen riitti...pääsimme läpi kymmenenssä minuutissa!

   1786259.jpg  1786266.jpg

Hiljaista oli...Moskovan tungos ja hälinä alkoi tuntua jo kaukaiselta unelta lenkkeillessäni ypöyksin kyläteitä...eikä saunassakaan ollut tunkua.

  1786262.jpg  Pala taivasta Rautavaaralla.

  1786215.jpg  Ostoskeskus Lafayette taisi olla Pariisin ainut nähtävyys, jossa emme saaneet riitaa aikaiseksi...tai sitten aika on jo kullannut muistot:)

1786990.jpg  1786234.jpg

Cannesin ja Monacon maisemia...toisin kuin eräille julkkupörrääjille, meille ei sadellut kutsuja ökypaattien bileisiin...ei edes mokoma Räikkönen säälinyt hikisiä matkalaisia vaan saimme ihailla rahan roisketta vähän kaeumpaa:) Kaunista oli ja lämmintä, minäkin ikuiseen punoitukseen ja palaneen ihon kiroukseen tuomittu valkonaama sain vähän väriä. Eikä nahka ole edelleenkään kuoriutunut pois!

  1786239.jpg  1786232.jpg

Näkymä yhden hotellin ikkunasta oli jotenkin rosoisen romanttinen...eikä kuvan peltokaan rumuudellaan pelota.

  1786235.jpg  1786236.jpg

 Hohdokkaita hemmoja Nizzan kaduilta...kyseiset sedät nököttivät pitkien pylväiden päässä aukiolla ja tämä näkymä täytti meidän loppumatkan museokiintiön.

Kotona odotti yksi ainut vaivainen torakka, sekin kitukasvuinen ja kuollut. Muuten olin jo henkisesti varautunut siihen, että Hapankaali on viimeksi ollut kotona yksin...näin hermoja napsahti puolet normaalia vähemmän. Kahvi oli homehtunut pannuun ja läjähti tiskialtaaseen yhtenä lättynä. Kahvimuki oli puolillaan velliksi jähmettynyttä kahvia, märät pyyhkeet jätetty kuivumaan myttynä lattialle, jääkaapissa perunat itivät niin, että osa tunki jo oven raosta pihalle...hengittäessäni syvään Hapankaali katsoi parhaaksi häipyä terassille ystävineen. Parempi niin.

Ps. Matkamuistoja osa2 varten yritän selvittää tuntojani Suuresta Kotiinpaluusta...tällä hetkellä ajatukseni ovat hyvin rajalliset...".................??????????????????????.........................." Enempää en fiiliksistäni osaa kertoa:)