Alkuviikon takkuavasta fiiliksestä huolimatta olen selvinnyt loppuviikkoon ehjin nahoin. Olen jopa ylittänyt itseni. Aidon Moskovalaisen tavoin yhdellä huolimattomalla ja rennolla kädenliikkeellä pysäytin auton suojatiellä ennen kuin se kolautti kylkeen. Oloni on aika itsevarma.

Yksi onnistuminen ei vielä tosin ammattilaista tee. Aloittelijan tuuria. Yleensä viimeistään suojatiellä erotun porukoista kuin musta lammas laumastaan, sillä seisoa tökötän uskollisesti punaisten valojen palaessa ja vielä keltaisenkin (vihreää ei edes ole...) syttyessä varmistan selustan useampaan kertaan. Kiireinen, jonotusta ja odotusta kammoava Moskovalainen taas pyyhältää mennä sieltä mistä kerkeää...tai jos melkein kerkeää niin sekin on yhtä hyvä. Kun autot ovat liikkeellä samalla asenteella, ei tien ylitys tai liikenne ylipäätään ole itsestäänselvää.

 

Akropatiaa aamutuimaan. Remonttireiskat nikkaroivat jotakin kyhäelmää talomme katolle.

  

  *tavishuussi*                                                         *Se hienompi vaihtoehto*

Aukiolla päivystävä vessamummo on saanut kilpailijan ja varsin varteenotettavan sellaisen. Kieltämättä vastapäätä sijoitettu hopeinen *luksusversio* yleisöhuussista houkuttelisi enemmän, mikäli valintatilanteeseen joutuisin. Kakalla voi tosin olla kalliimpi hinta.

  

Alakerrassa on uusi artisti. Metelistä pitää huolen paikalle raahatut vahvistimet ja muut tykötarpeet, joiden piuhat näyttävät päätyvän jonnekin tämän rakennuksen uumeniin. Onneksi estraadien uusi kuningas on myös laiskanpuoleinen ja häipyy tauolle heti ensimmäisen kolikon kopsahdettua jätesäkkiin. Tosin nyt hän on keksinyt taukomusiikin...Joku ruotsalainen yhdeksänkymmentä luvun teknorämpytys tuo elävästi ja jotenkin nolosti teinivuodet mieleen.

Moskovassa on julkkuja liikenteessä. Parina päivänä kuntosalilta poistuessani (se sijaitsee hotellin alakerrassa) ulkona vastassa on ollut hevipaitaisten pitkälettien lauma kameroineen ja uskoisin, että joku on majoittunut kyseiseen hotelliin. Eilen en voinut vastustaa kiusausta vilkuttaa vienosti nuorisojoukolle poistuessani hotellista:) Tänään taas koko piha ja aula oli täynnä omoneita (jähmeän näköisiä vartijoita metrinmittaiset tussarit kainalossa), jotka pitivät hengissä jotakuta vielä mahtavampaa.

Tänään en ole stressannut yhtään mistään.  En yhtään mistään.

  Ostoksenikin tein mummoilta ilman ongelmia...tai taateleita. Tuoreita kukkia ja Hapankaalille hapankaalia. Tänä huolista vapaana perjantaina olen ainoastaan kiitollinen. Kiitollinen...

* Siskonpoikani sisukkaasta ja ihmeellisestä luonteesta*

*Tuoreista kukista*

*Hapankaalista (siitä vähemmän haisevasta...)*

*Elämästä*

 

Edit...Ehkä perjantai on hiukan, ihan pikkiriikkisen vain pahempi kuin annoin ymmärtää. Neljäs kerta peräkkäin Pet Shop Boyssien It´s a sin ja alkaa tuntua uhkaavasti siltä, että parvekkeen alla joraava kitaravirtuoosi saa kohta säkillisen rapuja niskaansa.