Mikäli itselleen voi myöntää stipendin, voin tehdä sen hyvillä mielin...kahdestakin syystä. Viikko alkaa olla takana enkä ole puukannut ketään vielä parvekkeelta tai tahallisesti hukannut metroon. Korostan sanaa tahallisesti. Toisekseen, piilopullon vuoksi ei tarvitse hakeutua katkaisuhoitoon. Olen selvinnyt kahdella lasilla viiniä. Tai, no. Ensimmäisenä iltana otin varmuuden vuoksi rankalla kädellä kaadetun konjakin, jotta hermot eivät ala kiristyä heti alkuun...

Viikko on vaatinut kuusi venytettyä käyntiä salilla, hätäpäissään aloitetun korukurssin ja paljon hermoja sekä hälläväliä-kiva-kun-on-tiivis-tunnelma-eikä-yksityisyyttä-asenteen...venyvää rakkoa unohtamatta. Viisi aikuista ja yksi kylpyhuone on toiminut sen jälkeen kun olen lähtenyt salille aamusuihkuun ja rehkinyt alkavan aamuäkäisyyden hien mukana pois...

Venäläinen babushka ja nainen on sekä parhaimmillaan, että pahimmillaan kuuluessaan perheeseen. Siinä missä hän riisuessaan teräshermoisen katujyrän maskin päästää sinut lähelleen, hän myöskin kietoo sinut otteeseensa josta on vaikea kiemurrella pois...Huomaat, että parin päivän päästä puhut omituista suomi-venäjä-ruotsi sekamelskaa josta jokainen jollakin oudolla systeemillä saa selvää. Syöt läskiviipaleita ja revit kanasta paloja rasvaisin sormin kiistellen samalla mikä on sitä todellista venäläistä perinneruokaa. Juot litroittain teetä päivässä ja käyt keskusteluja umpivenäläisen babushkan kanssa täysin varmana siitä, että kumpikin puhuu samasta asiasta.

Ainoastaan kerran olen jäänyt täysin sanattomaksi. En vain yksinkertaisesti keksinyt mitä sanoa ja millä kielellä. Kun yksi on ruotsinsuomalainen, hidas ja pohtiva saaristolainen, toinen suomalaistunut, nyttemmin saaristolaisvaikutteita saanut venäläinen nainen (sitä voi suomalaistua ja saaristolaistua kuulkaa kuinka paljon tahansa, mutta venäläinen nainen on aina venäläinen nainen) ja kolmas umpivenäläinen, legendaarinen Babushka korkokenkineen, on se aika hyvin.

Jokatapauksessa vieraileva naisväki oli saanut television parin tunnin poissaoloni aikana niin sekaisin, että koko päivänä ei näkynyt muuta kuin lumisadetta. Hapankaalillakin oli illalla vähän aikaa lerssi otsassa probleemaa pohtiessaan. Mitä tekee Babushka? Istuu sohvan nurkassa ja kysyy minulta kirkkain silmin, että tiesinkö minä, että meillä on televisio josta kuva näkyy vain iltaisin. No, enpä tiennyt. Eikä tiennyt Hapankaalikaan.

   

Korukurssin aikaansaannos. Hapankaali väitti, että olen vääntänyt hopeasta kaikki patoutuneet tunteeni ja nimesi sormuksen " kyr** sormessa" Hän ei ollut yhtään vakuuttunut taidoistani ja täytyy sanoa, että omatkin odotukseni olivat korkeammalla.

  

Nuorta kanaa a`la anoppi. Kanan paistamiseen anoppi toivoi pihalta isoa kiveä. Sillä olisi pitänyt painaa kanaa pannua vasten. Myönnän, toinen kerta kun en tiennyt mitä sanoa.

  Niin kovin venäläistä. Vain vodka puuttui.

  

Tulevan talven muotia. Kuvan hattua Hapankaali ei turvallisuussyistä ostanut, mutta hillitymmän version kylläkin. Näyteikkunan versio on mallia jätti, vertaa oikeat koot taustalla...Toisaalta, ei Hapankaalin päässäkään oleva ehkä Ladaan mahtuisi.

Tänään vuorossa Borch-keitto...Nam. Vannon kautta kiven ja kannon, etten aio koskaan opetella tekemään sitä. Niin pitkälle sentään en aio mennä...