Sää lämpeni kuin tilauksesta tulevalle viikonlopulle, jolloin taas juhlitaan. Kuka juhlii? Kaikki varmaan. Mitä juhlii? En ole ihan varma. Yhden venäläisen suusta kuulin, ettei kukaan muukaan tiedä, mutta aina on syytä juhlaan. Villein veikkaus on, että Moskova viettää syntymäpäiviään.

  "Naapuri"aukiolle kyhätty lava on suurempi ja mahtavampi kuin "meidän"aukion.

 

 

"Meidän" lavaa on kyhätty pystyyn kaksi päivää yötä myöten eikä valmista näytä tulevan. Siitä täytyy tulla todella hieno. Katu suljetaan ja metallinpaljastimet nököttävät taas muutaman sadan metrin välein varmistamassa, ettei alueelle pääse mitään ylimääräistä. Turvatoimet ovat olleet huomattavasti tiukemmat tällä viikolla, papereita kysellään vähänkin epämääräisiltä tyypeiltä ja omonit päivystävät nurkalla jos toisellakin.

Onneksi raahasin vieraani heti perussetille Punaiselle Torille täysin tietämättömänä siitä, että se on suljettuna koko tämän viikon. Olisi jäänyt harmittamaan. Olen kulttuurista lähes shokissa. Olen tuijotellut Kremlin muureja sisältäpäin ja kiertänyt Leninin vaharuumiin ympäri vartijoiden napsutellessa sormilla hidastelijoihin lisää vauhtia...Kukaan ei halua epäilyksien heräävän. Onko se vahaa vai onko se kumia??

  Punainen tori lähes tyhjillään...harvinainen näky. Vartijat paimentavat Leniniä katsomassa olleet turistit takaisin ruotuun...

  Suunnannäyttäjä.

  "Pikkusillu" ja väsyneen shoppailijan vaellus...

  

Muurien sisäpuolella sai aamuvarhaisella kävellä rauhassa. Pikkuhiljaa paikalle valui massoittain kameroiden alle hautautuneita Japanilaisia, sitten kaakattavia Italialaisia ja sitten vallattomia venäläisiä koululaisia...

  Piilosanoma?

Viidessä päivässä kerkeää vieraiden kanssa paljon. Jalkoja pakotti ensimmäisen yön ja ostelin unissani puolen metrin kokoista maatuskaa torilta ja raahasin sitä mukanani maailmanpyörään. Freudilaisittain ehkä kävin läpi alitajunnassani vilkasta ja kaikinpuolin värikästä viikkoa. Tosin emme käyneet lähelläkään maailmanpyörää. Ja ostamani maatuska on kolmen sentin mittainen avaimenperä. 

Viikonloppu tuloo ja Moskova juhlii jokatapauksessa, minä keskityn vaihtamaan kuulumisia ystäväni kanssa psykoanalyyttisen hiprakan merkeissä.

Viikon opetus: Fiksuakin voidaan pissiä linssiin. Hapankaali sai terassilta vaihtorahaksi leikkisetelin, jonka huomasi vasta tunteja myöhemmin kun yritti maksaa herkkujaan Babushkalle A-4:lle printatulla viidensadan ruplan setelillä. Mummo suhtautui siihen tyyliin, ettei ollut kerta ensimmäinen. Hapankaali taisi tuumata, että oli ensimmäinen ja viimeinen ja kiikutti setelin toimistoon kunniapaikalle...