Moskovan mielettömästä ravintolatarjonnasta löytyy aina joku helmi, joka yllättää, ei pelkästään tarjonnallaan vaan suhteellisen järkevällä hintatasollaan. Maailman kalleimmaksikin tituleerattuun kaupunkiin kun mahtuu ravintoloita jos minkälaisia. Eilen tällainen positiivinen ylläripylläri koitui kohtalokkaaksi.

Myöhäinen lounas ystävän kera venyi ja kolmannen vodkahömpsyn jälkeen aavistelin olevani pikkaisen päissäni. Meillä oli vaan niin helkutin hauskaa. Kun viinipullon pohja alkoi häämöttää,en aavistellut enää yhtään mitään. Olin totaalisen juovuksissa.

Vodkan ja viinin siivittämänä nauratti kovasti ja kun Hapankaali soitti hätyytelläkseen meitä sovittuun paikkaan, totesin meillä olevan "khova khiirre, khuuleppa shinä". Kotona huumori onkin ollut vähissä viime päivinä. Pörssikurssit kusee eikä valoa uraputken päässä vähällä pilkahtele. Hapankaalin otsaan on näyttänyt kasvaneen krooninen kyr** eli stressilerssi. Sitä on sitten paukuteltu oven pieliin ja tökitty vaimokkeeseen paremman stressinpurkukeinon puuttuessa.

Niinpä purimme sitten metritolkulla stressilerssiä yksissä tuumin ystäväni kanssa ja joimme vahingossa hilpeät huppelit. Saavuimme miesten eteen sovittuun kahvioon tyylikkäästi pari tuntia myöhässä, käsikynkkää ja umpitunnelissa. Tilasimme (sujuvasti venäjäksi...) vielä yhdet neuvoa antavat ja aloimme imeä posket lommolla omenalla maustettua piippua.

Tässä vaiheessa iltaa kävi ilmi, että tämän päiväinen tapaaminen koskien työasioitani oli jo aamu yhdeksältä. Informaation aikaisempi esille tulo olisi muuttanut illan kulkua radikaalisti. Edes ultratehokas kemikalioni ei tehnyt naamasta kunniallista eikä kolme hampaanpesukertaa poistanut karvasta vodkan makua suusta.

Tapaaminen oli hotellin aamiaisella eikä varmaan sekään tosiasia parantanut olemustani, että kiskoin tärisevin käsin kurkkuuni tunnin aikana kahdeksan lasia kylmää tuoremehua. Janoon kuoleminen olisi varmaan todella tuskallista.

 Ollaan ihania.

Hienoa Martti ja Nobel päättäjät. Täällä ei ihan osattu Ahtisaaren valintaa arvostaa, mutta huomiota uutiselta vei toisaalta eräs toinen, vähintään yhtä suuri tapahtuma. Täällä. Nimittäin Putin sai syntsylahjaksi tikrun. Ihan oikean. Televisio näytti päivän pätkää jossa hän rapsutteli tiikerinpentuaan ja ilmoitti antavansa sen jossakin vaiheessa eläintarhaan hoitoon.

Ehkä eleen ymmärtää, kun ottaa huomioon minkä kokoiseksi rapsuteltava kasvaa jo muutamassa kuukaudessa. Rouva Putina ei varmaan tykkäisi. Toisaalta, Herra Putinin kanssa hän on hyvissä käsissä. Miten taitavasti hän videolla tainnuttikaan suojelualueella sopivasti kuvausryhmän päälle hyökkäävän tiikerin...Tosin itse hyökkäystä ei siinä näy. Eikä oikein sitä tainnutustakaan, mutta lopputuloshan se on se tärkein. Sankarismiehiä.

Jälkikirjoitus: Hapankaali on juhlimassa. Minä olen yksin, krapuloissani ja herkistynyt. Katsoin Metsolat netistä ja aloin itkemään. Ne uhkaa rakentaa tien niiden peltojen poikki.