Viisumia odotellessa, tuulen ja sateen pieksämänä yritän vastata Suskin heittämään aikas mielenkiintoiseen haasteeseen. Pitäisi kehitää itselleen viisi omituista tapaa...tai siskoni mukaan yrittää karsia ne kaikki viiteen, vähiten noloimpaan...

1. Pyöriminen. Minun on pakko pyörähtää tai kääntyä tiettyyn suuntaa. Suunta, aika ja paikka vaan määräytyvät ennalta arvaamattomasti, mutta yleensä kun esim. olen lähdössä jonnekin ja oven lukittuani lähden hissille, on minun aina käännyttävä tiettyyn suuntaan...viis siitä missä päin hissi on. Yleensä päädyn pyörähtämään nolon ympyrän ennenkuin matka jatkuu...Kerran töissä minut on bongattu pyörimästä keskeltä liikettä "oikeaa" suuntaa etsimästä...noloa.

2. Auton kyydissä ollessa seuraan kaikkia pylväitä ja keppejä tien varsilla ja pompin niiden yli kuin Nintendon pikkumies. Välillä tulee pakkomielle "ottaa osuma" ja juosta päin pylvästä...Silloin tällöin yritän olla nopea ja poiketa tienpenkalta metsään tekemään pienen lenkin. Voi kuulostaa oudolta, mutta olen kuullut että tätä harrastaa muutkin...ehkä hieman muunnteltua versiota.

3. Kuivamustekynä, puhdas paperi ja pallerot. Varsinkin opiskeluaikana olin tunnettu pienistä"palleroista" joita piirtelin paperiin, joskus jopa kolmen a4:sen verran putkeen. Kun piirtää yhden, jää koukkuun ja paperi on pakko tehdä täyteen. Rakastan hyviä kuivamustekyniä, ehdottomasti ruikkimattomia ja puhdasta sileää paperia...

4. Ne rasvat. Purnukoita on jo pakko piilotella vaikka ei sillä, että Hapankaalia kiinnostaisi. Enää ei tarvitse hänenkään taakse hiipiä ja tehdä rasvakönkäleen kanssa yllätyshyökkäystä vaan kasvot ja jalat saan rasvattua ihan vapaaehtoisesti. Rasvoja on kynsille, kynsinauhoille, kantapäille, kyynärpäille...kasvoista ja muusta vartalosta puhumattakaan.

5. Jaa-a...Mitähän sitten, pikkujuttuja on useitakin. Inhoan kyllä märkiä lahkeita TODELLA PALJON. Mäyräkoirankinttuisena ne kastuvat sateella aina enkä voi sietää sitä. Ihan puistattaa ajatus, kun märkä lahje jää kengän alle kävellessä...Kun tulen kotiin heitän ensimmäisenä jalasta kengät ja sen jälkeen housut. Sitten vasta takin ja muut vermeet. Tämän jälkeen puran laukut, laitan tavarat järjestykseen ja sitten vasta voin "asettua taloksi"...jos sattuu kovasti vessattamaan, niin täpärälle menee. Ensin täytyy vaihtaa vaatteet, järjestellä tavarat ja sitä rataa...

Olen niin tavoilleni kangistunut, etteivät ne tuntuneet edes yhtään omituisilta ennenkuin muut niitä luetteli...Siis kuka muka voi olla hyppimättä tienvarsikeppien yli tai rakastamatta puhtaan paperin ja täydellisen kuivamustekynän yhdistelmää:)

Ja eikun haastetta eteenpäin...Anne, May, Heini, Emppa...Siinä muutamia blogeja joita tykkään lueskella, viides oli tiukassa kun haaste tuntuu kiertäneen vähän jo sielläsuntäällä...Eli siis "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Seuraavan kerran kuulumisia toivottavasti Moskovasta...Huhuu viisumi???!!!!