Hetki hiljaisuutta koneen äärellä...Ympärillä on pilkkopimeää, hitunen lunta ja vähän jo jouluntuntua. Kaukana on harmaa Moskova ja Tverskayan älämölö ja oma koti.

  Kotipuistikko ja hyvä osuma.

Yritin kerrankin karistaa Moskovan kadut jaloistani stressittömästi ja taksi tilattiin reippaasti ennen koneen lähtöä, ei niinkuin Hapankaalilla on tapana...tuurilla kerkeää jos ruuhka ei vie voittoa. Tällä kertaa propka eli siis ruuhka oli tehdä juuri sen. Joskus käsittämättömänä päivänä matka on vienyt puolisen tuntia, nyt tänä tiettynä aamuna pönötän taksissa rakko täynnä lähes kolme tuntia. On hetkiä, kun havahdun siihen, että tässäkö minä edelleen olen. Miten kauan tämä oikein vielä voi viedä? Vikansa on kyllä kuskissakin. Vähän enemmän asennetta peliin. Tralleybussit ja kukkaron kokoiset rutskabussit (oma nimitykseni minibusseille...) vuodelta yks ja kaks pujottelevat ohi kun oma kuskini vaan niska paksuna uhoaa ja pui nyrkkiä...Sekaan vaan pelkuri.

Kun pääsen turvatarkastukseen saakka huomaan kaksi asiaa yhtäaikaa...valtavan jonon ja sen, että boarding on jo alkanut. Aikaa ei ole muuhun kuin venäläisten taktiikkaan eli törkeään etuiluun. Kengät, kello, korut...kaikki vex ja laitteet pysyvät hiljaisina. Täti ei ole tyytyväinen ja haluaa läpivalaista uudella tekniikalla vielä eriparia olevat alusvaatteeni ennenkuin pääsen juoksemaan eteenpäin...jihuu...koneessa.

Matka etenee ja savon sydän alkaa lähestyä vihdoin viimein päivän jo pimetessä...hetkinen. Juuri ennen kentälle laskeutumista suunta muuttuu ja lentäjä kurvaa takaisin taivaalle laskutelineet rytkyen. Hän kuuluttaa jotain matalista pilvistä ja uudesta yrityksestä...ja mahdollisesta paluusta Helsinkiin jos ei satu kentälle osumaan pilvien keskeltä...voi vi***. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lentäjä ei kyennyt laskeutumaan ja vilkutin koneesta illan kähmässä Kuopiolle hyvästit samalla kun käännyttiin takaisin lähtöpisteeseen. Raivo pääsi valtaansa kentällä kun kuulimme, että seuraava kone oli laskeutunut ilman ongelmia vain joitain minuutteja myöhemmin ja meidän lentäjällä nyt ei sattunut olemaan ihan sumukoulutus kohdallaan...pitääkö sitten paikkansa vai ei, en tiedä.

Vajaan kahdenkymmenen euron hyvitysseteli kourassa seurasin ensin muuta porukkaa pastapaikkaan, mutta muutin mieleni ja jäin kahvilaan...tilasin kupongilla kolme pikkupulloa valkkaria ja johan veetutus laukesi...Jatkolentolaisena minut oli buukattu ensimmäisten joukossa seuraavalle lennolle, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Matka kuitenkin venyi ja pelkästään Moskovasta tein tuloa kellon ympäryksen...

Mutta tukka hyvin kaikki hyvin. Kampaajalle kerettiin ja jouluostokset on tehty ennätysajassa kun yksi ilta kului kierrellessä Suomen ilmatilassa:)

 

Moskovassa kerkesimme käydä torilla tekemässä jouluostoksia. Karvareuhkaa ei tällä kertaa lähtenyt mukaan.

 

 

 

Ja tietenkin punaisella torilla luistelemassa...toista kertaa voi kutsua jo traditioksi. Tällä kertaa kykenin jo ottamaan reippaasti vauhtiakin ja esittelemään temppuja...näin tehdään sipulipusseja:)