Jos lauantai-iltana emme olisi Hapankaalin toivomuksesta maistaneet kokin erikoista eli kolmea alkupalaa, kahta lämmintä ruokaa, jälkiruokaa sekä keittoa ja syöneet näin ollen navat rouskuen Nobussa, olisimme jaksaneet jatkaa finhitseihin bilettämään. Siispä olisimme nukkuneet sunnuntaina pitkään ja valuneet iltapäivällä hakemaan krapulamättöä... Mutta me siis söimme ne navat paukkuen emmekä kyenneet kuin haukoitellen valumaan sänkyyn jo kymmenen jälkeen. Frederikit ja aikuiset naiset saivat jäädä kun paaket kuorsasivat. Tästä syystä olimme sunnuntai aamuna virkeitä kuin peipposet ja valmiit haukkomaan raikasta ilmaa tyhjässä Moskovassa jo aamuvarhain.

Aukiolla tuuli ja oli prkeleen kylmä. Koska Hapankaali oli tyylilleen uskollisesti painellut jo autoon odottamaan vielä minun hiusten ollessa märät, puin kiireellä ja aivan liian vähän. Ei hanskoja, kesätakki ja selkä vilkkui.

Syksyinen tuuli puisteli luita ja ytimiä ja jos olisin kerennyt ajatella ja pukea kunnolla, en olisi palellut niin kovasti, emmekä myöskään olisi vauhdittaneet kävelyä autolle. Olisimme siis missanneet tämän:

Mutta koska ylensöimme, nukuimme hyvin, lähdimme virkeinä ulos, puin liian vähän ja mies tietää aina mihin saa parkkeerata, odotti meitä autolla hinaajasetä köyttämässä kaaraa kyytiinsä. Oli siellä myös miliisi, joka kärsivällisesti kuunteli mitä Hapankaalilla oli asiaa. Jos kaikki paperit olisivat olleet mukana, olisi episodi päättynyt tähän. Mutta koska mies on kovapäinen eläin eikä usko, että KAIKKI dokumentit on hyvä olla mukana AINA, puuttui tällä kertaa paperi joka todisti, että Hapankaalilla on lupa ajaa juuri tätä kyseistä autoa. Niinpä seuraavaksi kävi näin:

 Bai bai auto.

Vieressä esitystä seurannut kaveri tarjoutui hakemaan auton kolmellatuhannella ruplalla. Ei tuntien jonotusta eikä paperisotaa, kuulemma ihan yleinen käytäntö. Hapankaali kieltäytyi.

Päivä jatkui tästä jotakuinkin näin: otamme kadulta kyydin kotiin hakemaan puuttuvaa paperia. Otamme kadulta taas kyydin paikkaan, jossa kolmensadan ruplan sakko täytyy maksaa jotta auton saa takaisin. Paikka on hevonjuurassa. Pahvilaatikon kokoisessa kämyisessä laatikossa keskellä ei-mitään on kymmenen nukkekodin ikkunan kokoista luukkua. Harvakseltaan luukku sieltä, toinen täältä aukeaa ja jono vetää hitaaaaasti.

Ensin ojennat paperit, sitten saat lapun jolla maksat sakon ja käsittelykulut seinässä olevalla masiinalla. Kone ottaa vain tasarahan eikä hevonjuurassa ole automaattia edes. Minä olen kiireessä unohtanut tyhjentää liiat tavarat laukusta, joten mukana on kymmenen ruplan seteleinä 320 ruplaa. Loputkin saadaan kasaan. Saamaasi kuittia vastaan yrität päästä taas luukulle ja niitä dominoivat sedät kirjoittavat sinulle paperin jolla saat hakea autosi. Toiselta puolelta kaupunkia.

Tämä siis jos sinulla ei ole maksamatta vuosi sitten saatua sadan ruplan sakkoa, jonka sait likaisella autolla ajamisesta kaupunkialueella. Jos näin on, sinua uhkaillaan tyrmällä ja kaikella ei-niin kivalla. Vääntö jatkuu nihkeässä kopissa, joka on myös hetken kuluttua täynnä savua. Joku valopää on heittänyt palavan savukkeen oven vieressä olevaan roskikseen, joka on tulessa. Viisisataa ruplaa viisumin välissä ei pehmitä setää, mutta rehellinen katuminen kyllä.

Kuskimme odottaa ja ajamme toiselle puolelle kaupunkia. Matkalla näemme kulkukoiria parittelemassa jalkakäytävällä muiden koirien katsoessa ringissä ympärillä. Näemme myös kolarin, jossa eteen tullut lyhtypylväs on halkaissut auton melkein kahtia. Huokaisen.

Kuskilla on outo katse enkä tunne oloani mitenkään mukavaksi. Todella epämukava olo tulee kun ajamme hämärän sillan alle, jossa on muutama auto parkissa ja epämääräisen näköisiä tyyppejä ympärillä. Sydän hakkaa kun huomaan, ettei Hapankaalikaan ole varma mitä tapahtuu. Mietin jo sormuksen sullomista sukkaan, kun kuski vinkkaa peltistä ovea betoniaidassa. Sen takana on meidän auto. Vaksi ei meinaa päästää minua sisään vaan käskee jäämään aidan ulkopuolelle epäilyttävien tyyppien keskelle. Ei onnaa. Tungen itseni mukaan, mutten saa mennä aitaa pidemmälle. Hetken kuluttua istun autossa ja ajamme pois. Olemme maksaneet tähän mennessä saman kuin kuvion tuntenut kaveri pyysi.

Huokaisen toisen kerran.