Aamun kielitunnit menivät perseelleen. Taivuttelin sanoja mielestäni jokseenkin kohtuullisesti, mutta aina onnistuin valitsemaan sen väärän päätteen. Opettaja huokaili ja kaivoi taas esille kirjani rautalankaversion, jota jouduin kertaamaan loppuajan. Miksi Gary Moore on täällä Gary Murr, mutta Nelly Furtado saa olla ihan vaan Nelly Furtado? Varmaankin aamun kieliongelmista johtuen luin uutisotsikoita netistä seuraavasti:

     *Naisten vainoamille homoseksuaaleille vihdoinkin muistomerkki* Siis natsien...

     *Jäämeren rantavalot pohtivat Arktiksen höydyntämistä* Rantavaltiot...hyödyntämistä...

     *Saamelaisapinasta tuli menestysfilmi Norjassa* Saamelaiskapinasta...

Päätin jättää lukemisenkin sikseen tältä päivältä ja omistaa päivän Haaveilulle ja Haahuilulle. Tein auringonpaisteessa ikkunaostoksia ja uppouduin ajattelemaan, että "Mitä jos...."

               

Mitähän mieltä Luiska olisi logonsa uudelleen muotoilusta? En tunnistaisi äkkiseltään samaksi.

         

         Yhdessä ökymooleista oli esillä Kiinateemaa ja ikkunat aivan käsittämättömän hienot. Tennari-farkku varustuksella en viitsinyt mennä edes sisään...ovimieskin on niin kunnioitusta herättävän tyylikkäästi pukeutunut tässä paikassa, että vähintään viisi senttiä täytyy koroilla saada pituutta lisää ennen kuin menen sisälle...tai olla joku henkisenä tukena.

Mikäli Moskovaan tullessasi on mukana kortti, jonka luottoraja ei pauku vastaan ihan pikkulukemista, tässä on yksi kaduista joille kannattaa suunnistaa.

                                                                        

En osaa edelleenkään asetella kuvia niinkuin haluaisin, saati kirjoittaa tuohon kuvan viereen ilman, että kuva pakenee jonnekin sfääreihin siitä mihin sen lätkäisin. Antaa olla. Visuaalisesti kuvaakin ehkä tämän päivän olotilaa. Mikäli Hapankaali ei tulisi matkoiltaan iltakoneella, korkkaisin kylvyssä "aikusen pullon korkin" (eli viinipullon...lähes nelivuotias siskonpoikani tunnisti kapineen löydettyään sen lattialta ja nimesi sen välittömästi aikusen pullon korkiksi) ja jatkaisin "Mitä jos..." linjaa.

Muutamia mieleenjääneitä tapauksia viikkojen varrelta:

Ilahdutin lähikaupan tätiä maksamalla ostokseni kerrankin kortin sijaan käteisellä. Kyseisessä kaupassa kortti ei ole haluttua valuuttaa ja sen ojentaminen aiheuttaa joillekin suurta närästystä...onpa joku joskus meinannut kieltäytyä sitä ottamasta vastaan ollenkaan. No, täti pyörittelee seteliä käsissään, huutaa paikalle toisen ja vielä kolmannenkin myyjän sitä syynäämään. Kulahtanut seteli saa epäilyttäviä katseita osakseen siinä missä minäkin. Kohta sitä kiikutetaan takahuoneeseen ja minua( ja varmaan kassaakin) jää vahtimaan tuiman näköinen vartija. Päivän kohokohta koettaa kohta, mikäli minut saadaan kiikuttaa takahuoneeseen moikattavaksi. Hieman hermostuneena sullon odotellessa ostokset kassiin ja kaivan uutta seteliä tilalle...toisaalta, onko sillä enää merkitystä jos minut ja vanha seteleni raahataan parempaan talteen. Myyjä kuitekin palaa paikalleen ja alkaa lappamaan minulle vaihtorahoja. Huh, vähän minulla kerkesi pulssi nousta.

Myyjä ei pahemmin selittele, mutta toisaalta ymmärrän tämän. Täti on sama, jolla asioin viime kerrallakin. Kun hän ojensi minulle kynän ja kuitin allekirjoitettavaksi, sanoin kiitoksen sijasta: "Dasvidanja" eli näkemiin ja hymyilin nätisti.

Venäjä voitti siis jääkiekossa ja vei viisutkin, niin kornilta kuin se luistinrata siellä lavalla näyttikin. Luistelijan nenähän oli isompi kuin se jäätikkö missä hän sitä piruettia yritti vääntää, mutta siis tästä saatiin aasinsilta siihen, että oli maa mikä tahansa ja miten mahtava tahansa yhdessä (ja monessa muussakin) ei ole Suomen voittanutta. MUOVIPUSSIT*. Kaupasta on mahdoton lähteä ilman, että sullot ostokset joko tuplapusseihin tai pari ostosta per pussi. Pussit ovat muovipussin esiasteita, kahisevia rimpuloita...joistakin paikoista saat sentään vankemman tiskin alta pyytämällä. Tai sitten kuljetat vanhaa muovipussia mukanasi, mikä on todella outoa ja moukkamaista. Tai sitten käyt hakemassa kunnon muovipusseja Stockalta, mutta kun nyt se lähin on sitten kiinni. Rahanväärentäjä-episodista ja sen aiheuttamasta jännityksestä johtuen en unohtanut pelkästään hengittää vaan myöskin ajatella ja sulloin kaikki appelsiinit ja salaatit samaan pussiin ja lähdin kaupasta vapauden tunteesta riemuiten....Hetkeä myöhemmin kerään ostoksia jalkakäytävältä ja huomaan, että porkkanaraaste on puoliksi asfaltilla.

Joudun palaamaan ystävättäreni kanssa ostosreissulta tarkistamaan, että olen varmasti lukinnut oven sillä yhtäkkiä en olekaan asiasta ollenkaan varma. Ovi on lukossa ja oloni on vähän hölmö. Illalla keitän teetä ja unohdan levyn päälle. Huomaan sen tunteja myöhemmin, kun keittiön puolelta kuuluu outoa naksutusta ja levy hehkuu punaisena. Oloni on vielä astetta hölmömpi.

Nyt kun lähin Stockman kärsii valojen vähyydestä ja taitaa tässä vaiheessa jo pakata herkkujaan kasaan, on hyvää ja suhteellisen normaalihintaista kahvia sekä Valion maitoa vaikea saada mistään. Ja kun niitä tekee mieli, on niitä saatava. Teen metrolla matkan alueelle, jossa ennen asuimme, sillä pääsen metrosta kätevästi suoraan markettiin josta löytyy kaikki edellä mainittu ja vielä enemmänkin. Hassua, että käytävä on lähes tyhjä. Itseasiassa aivan tyhjä edellä kulkevaa omituisesti käyttäytyvää pariskuntaa lukuunottamatta. Ja valtavaa kameraa. Ja sitä liikuttelevaa miestä. Ja tuota ryhmää tuossa vieressä. Mitä ne tuijottaa? Voi helv****. Siellä kuvataan elokuvaa ja koska en ole noteerannut (ymmärtänyt) minulle huudeltuja ohjeita, olen kävellyt koko ajan kuvattavan ja feikkiriidelleen pariskunnan takana. Työnnän puolijuoksua kärryn kaupan puolelle ja toivon, ettei kukaan seuraa perässä ja ala keuhkoamaan suureen ääneen. Ehkä tämä ei ole leffaurani alku enkä päädy seuraavaksi Haapasaloksi, vaan otos otetaan uusiksi omituista väliintulijaa sadatellen.

*Kätevää ja luontoa säästävää olisi hankkia joku kestävä ostoskassi jota kantaisi mukanaan, mutta se olisi vähintäänkin epäilyttävää. Kaikki ylimääräiset laukut, käsilaukkua lukuunottamatta täytyy käyttää sellaisen pussinsulkija mummon kautta, joka pussittaa kassit umpeen ettei niihin tule laitettua ylimääräistä tavaraa. Ehkä siirryn kuitenkin tähän vaihtoehtoon, vaikka sitten roskapussit joutuukin ostamaan. Onpahan hyvä syy lähteä laukkutorille Ushmania moikkaamaan:)