Sunnuntai kului rattoisasti parvekkeella helteestä ja syntymäpäiväohjelmasta nauttien...Kolme pulloa shampanjaa hulahti kurkusta alas ilman suurempia vaikeuksia. Kuvan kengät olivat koeajossa iltaa varten, mutta lopputulos oli tuskallinen. Hapankaali joutui sitäpaitsi kantamaan viimeisen kilometrin känisevää leidiä reppuselässään...Suunnittelin kovasti kuvan maatuskaessun ostamista, mutta en koskaan kerennyt kojulle asti...

Lavalla pyöri vaikka sun minkämoista esiintyjää vesiraja - minihameisista tytöistä toisiaan tantereeseen paiskoviin karatekoihin, mutta sankalta savulta huipentuma jäi näkemättä. Lavaa rakennettiin valehtelematta kolme päivää ja yötä, mutta se revittiin alas vajaassa päivässä. Blondi ei käsitä.

  Palloja taivaan tuuliin.

  

Viikonlopun pahin virhe oli Punaiselle torille vievä alikulku tunneli. Katastrofin kaikki ainekset olivat läsnä, valtava ihmismassa tunkemassa kahteen suuntaan, käsittämätön helle, yksi ainut uloskäynti ja kasvava paniikki. Nyt tiedän, mitä on ajautua massan mukana ja toivoa, että pysyt pystyssä etkä talloudu jalkoihin. Jopa Hapankaali ehdotti takaisintullessa kiertotietä. 

  

Takatukkapariskunta oli hellyttävän isänmaallisia. Hitaita tanssinut nuoripari huokui rakkautta, ei vain toisiaan kohtaan, vaan myöskin venäjää, omaa isänmaataan kohtaan. Silti, mikään ei anna anteeksi takatukkaa. Ei varsinkaan molemmilla.

 

  Ritun terassilta napsittuja, hieman hämäriä, kuvia illan ilotulituksesta. Tässä vaiheessa ainoa asia mielessä oli repiä jalasta ne kirotut kengät ja heittää ne terassilta hevonkuuseen. Miten kengät voivat sattua niin saata*****?

Moskova on siis 861 vuotta vanha. Viime vuoden bileet ovat olleet omaa luokkaansa koska silloin juhlittiin pyöreitä, mutta minusta eilinenkin oli aika kiva. Mutta niinkuin aina: itku pitkästä ilosta ja niin edespäin...

Huomenna saapuvat vieraat nro2. Anoppi miehineen. Jotta riemulla ei ole rajoja niin Babushka seuraa mukana. Ja jotta kaikki olisi ihan ratkiriemukasta, porukka pyörii kaksiossamme viikon. Olen harkinnut makuuhuoneeseen piilopulloa. Otan huikkaa heti aamusta.

  Maatuskaa lounaaksi. Löysin kaksi maatuskaa eväslaatikosta astiakaapista. Syytä en voi kuin arvailla, vaikka olen ne sinne varmaan itse joskus laittanut. Joskus todella kauan sitten, aikaa ennen Moskovaa. Ehkä olen ennakoinut elämääni Maatuskojen keskellä ja säilönyt ne.