Tämän aamuisen kävelylenkin satoa. Kyllä, keräilen siis satukirjoja ja näyttämökirjat ovat niitä parhaita. Nämä kirjat maksoivat 229 ruplaa kappale, mukaan lähti "Tuhkimo" ja "Kolme pientä kiliä". Sen lisäksi ostin värityskirjoja.

 Lähitorilta on ollut mukava ostaa aina samalta Babushkalta kaikki vihannekset ja hedelmät. Mummo on paikallisen mittapuun mukaan ollut jopa yliystävällinen valitsemalla aina oikeat tuotteet ja koot puolestani. Matkamme aikana mummo oli kerännyt tuotteensa ja luovuttanut paikkansa, joten olen valinnut myyjän aina tuotteiden ja tungoksen mukaan. Nyt melonin ostaminen kävi jotenkin haasteelliseksi...

-Mitäs teille?

-Meloni kiitos. ( Babushka alkaa punnita melonin palaa...)

-Kokonainen kiitos, pieni mutta kokonainen. - Et kaisinäpienityttö voi kantaa kokonaista melonia. Minnekäs ajattelit sen viedä? Painavia ovat, todella painavia...( babushka paatostaa ja naputtaa samalla sormillaan meloneita)

- Tässä asun vieressä, kyllä minä sen otan. (pidempään liirumlaarumiin kielitaito ei riitä, seuraavaksi pitää varmaan vilauttaa hauista. )

-No, ei kyllä noin pienen tytön kuulu kantaa melonia kotiin. Töissäkö se mies on. Miten sinä sen sinne kannat....samaa paapatusta samalla kun babushka punnitsee kokonaista melonia. Tässä vaiheessa en enää kehtaa sanoa, että olisinko saanut hiukan pienemmän?

Mummo infoaa käytöksestäni myös viereistä myyjää samalla kun maksan ostokseni ja olen niin yllättynyt tästä äkäisestä tunteenpurkauksesta etten osaa kuin hymyillä. Mummohan tienaa tässä rahaa. Pussin sangat pitkällä raahaan melonia kotiin ja päätän, että vaikka pyöritän sen torin poikki. Babushka prkele antoi varmaan isoimman minkä löysi.

Tsaikovski ja jonkin sortin konservatorio luulisin, kaunis rakennus.

 Tämä löytyi hupun alta lähes kahden vuoden jälkeen. Kaunis tämäkin.

Illallinen kävelykierros sai huikean päätöksen kun Hapankaalin päähänpistosta pysähdyimme ennustajan kulahtaneelle jakkaralle kuulemaan tulevaisuuden näkymiä. Juu-u, ei ehkä olisi kannattanut. Puoskari-babushka kertoi minun yksinkertaisesti olevan sekaisin ja suuntaa vailla, tuuliajolla ja vähän vielä sekaisin. Miehen kanssa on kuulemma vähän asiat nurinnarin ja työhuoletkin painaa. Älä, kenellä ei?

Ja mitä Babushka näki Hapankaalin lähitulevaisuudessa? Valoa ja menestyksen auran, rahaa ja Jumalan joka seuraa jokaista askelta romauttaen aimo annoksen plussapisteitä niskaan jokaisesta liikkeestä. Menestystä ja mainetta, kunniaa ja kaikkea kivaa. Yhden sekopää vaimon, jolla ei näkynyt auraa ollenkaan.

Vielä lähtiessä eukko otti Hapankaalia kädestä kiinni ja neuvoi pitämään naisesta huolta, kun sillä oikeasti oli nyt vähän vaikeaa, suuntavaisto vähän hukassa ja silleen...eli näillä eväillä tulevaisuutta kohti, valon lapsi ja sekopää.