Alkuun on aina vähän säpsy fiilis kun Hapankaali on pitkään maailman äärissä. Sänky tuntuu liian isolta ja kaikki narinat ja rapsahdukset kaipaavat syvällisempää selitystä. Paljastuu piirteitä ja seikkoja jotka kannattaisi jättää kertomatta, kirjoittamatta ja seuraaville sukupolville siirtämättä.

Ei ollut yön kähmässä hiiret tupaa vallanneet vaikka kovasti niin uskoin. Kun kymmenennen kerran heitin lenkkiä keittiössä, tajusin että mitkään kukat eivät ole ikuisia...ja nämäkin olisi kannattanut nakata roskiin silloin kun sen aika oli. Lehdet tekivät itsemurhan putoilemalla parketille ja kivikoviksi käpertyneinä ne myös murenivat kivasti rapisten siihen paikkaan.

Ystäväni kanssa olemme kehittäneet seuraavan keinon helpottaa unen tuloa yön yksinäisinä ja pimeinä tunteina: oven eteen yksinkertaisesti laitetaan nojalleen jotain isoa ja painavaa joka yllättää ei-toivotun tunkeilijan ja herättää toimimaan ja puolustautumaan ajoissa kera pippurisumutteen ja sähkötainnuttimen. ( ihan vakavasti; toivottavasti tähän ei ikinä jouduta )

Koska tikkaat olivat jumissa, latasin oven eteen pyykkitelineen. Pomppasin vielä sängystä ylös ja latasin päälle silityslaudan, koska Ikean kuivausteline on aika rimpulatekoa ja rumpalin takia piti tunkea korvatulpat korviin. Rumpalilla kun sattui olemaan vieraileva kaveri jolla ei oikein virrannut rytmi veressä. Into paukuttaa korvasi kyllä tämän puutteen.

Aamulla vessassa tervehtii varpaiden juuressa lampaan kokoinen torakka. Sen suunta on sama kuin minulla, katoaa siis vikkelästi jonnekin pöntön juurelle ennen kuin kerkeän edes huutaa. Voi pas**. Mietin jo että lirutan kylpyammeeseen, mutta käyn laittamassa Hapankaalin talvikengät jalkaan ja otan hiuslakkapullon käteen. Suihkuttelen sitä varmuuden vuoksi pöntön taakse tietämättä oikeastaan onko siinä mitään järkeä. Mutta jos istuu alasti pissalla nelikolmoset kengät jalassa niin ei kai sillä ole niin väliä. Väistelen aamupesun ajan olematonta torakkaa ja kun siihen vielä raivaan barrikadin oven edestä, olen melkein myöhässä.

Illan ohjelma selvä. Torakantappovälineitä joiden käyttöohjeita en osaa lukea, torakkasuihketta nurkkiin, suursiivous...vilkaisu siivousnurkkaukseen. Häh, miten se on noin tyhjä. Missä pyykkiteline. Missä silityslauta. Ei voi olla totta. Tavaroita on siirrelty. Hetken ajan inha tunne käy mahanpohjassa. Onko asunnossa käynyt joku. Kuka vie kuivaustelineen tai silityslaudan. Miksi.

Niinpä. Häpeän määrä käsin kosketeltavissa, mutta toisaalta Nasukin tuumasi aikoinaan:

"On vaikeaa olla urhea, kun olet vain Hyvin Pieni Eläin."

A.A. Milne