Hapankaali on kipeänä. Se tarkoittaa sitä, että kun hän ottaa buranan, joudun minä ottamaan kaksi. Onko kaikilla miehillä se käsitys, että kun sairastaa saa otsassa roikkua kolmen metrin kyr**? Kipeä mies, ainakin omani on lähes pahinta mitä tiedän. Mieluummin olisin itse kipeänä. Tätä ajatusta hautoen kävelen helteessä kauppaan ja käyn mielessäni listaa läpi...voi hitto. Mikä päivä nyt on? Kaupassa on sellainen ryntäys, että luulen tulleeni sirkukseen. Sinne on kyhätty lisäkassoja ja henkilökunta pakkaa ostoksia, jotta asiakkaista päästäisiin mahdollisimman nopeasti eroon. Ei auta, sekaan vaan ja tappelemaan...tiedä vaikka ruoka loppuisi.

En ole edelleenkään tottunut täällä kohtaamaani "tunkukäyttäytymiseen"; siihen, että sinulta ryöstetään reviiri ilman häveliäisyyden häivääkään ja iholle tungetaan vaikka tilaa olisi vieressä kuinka. Puhumattakaan jos sitä ei ole. Mummot ja mummot lapsenlapsineen ovat pahimpia. Kummankaan lajikkeen vihaajaksi en tunnustaudu, mutta täpötäydessä kaupassa hien valuessa otsalta he eivät saa sympatiaani. Mummoilla ei täällä ole mitään tekemistä huonosti köpöttelevien, tärisevien vanhusten kanssa. Ei, täällä babushkat ovat nopeita kuin ohjukset, vikkeliä ja ovelia kuin ketut ja röyhkeitäkin vielä kaiken lisäksi. Olen miettinyt, missä kaikki ukit mahtavat katukuvasta olla ja todennäköisesti he ovat vain tarpeeksi fiksuja pysytelläkseen omissa oloissaan tai sitten kansallisjuoma on korjannut heidät luonnollisesti parempaan talteen ennen teräsmummoja.

Huomaan heti, että olen tehnyt suuren erehdyksen kun tungen itseni kaaoksen keskelle. Kärryt sentään tajuan jättää nykäisemättä. Auts, ensimmäinen osuma nilkkaan. Hyökkäysvaunuksi naamioitu ostoskärry mummoineen ja lettipäisini lapsineen rynnii ohi eikä noteeraa millään tavalla, että alla saattaa olla yksi lapseton, sairaalle miehelleen ostoksia tekevä tytönhupakko. Kärry on ainakin kolme metriä pitkä ja siinä on rattia ja kaikkea kivaa, jotta perheen pienimmät viihtyy. Käytävä, jossa mummolauma niitä rullaa on hädin tuskin kärryn mittainen. Eikun eteenpäin...monta osumaa, tönimää ja niskaan huohottavaa mummoa myöhemmin edessä on enää pahin. Salaattitiski. Siinä on järkyttävä tungos eikä mitään logiikkaa. Kokemuksesta tiedän, että heikoimmat syödään elävältä. Tai ainakin sekunnin murto-osassa tunnet, kuinka mummot alkavat maiskutella niskahiuksiasi ja imevät sinusta kaiken rohkeuden tunkea itseäsi tungoksessa eteenpäin...ei auta, periksi ei anneta. Ja niinhän siinä käy. Kolme mummoa ja kaksi lapsellista äitiä pesueineen tunkee eteeni ilman, että edes saan tilaisuutta puolustautua. Tätä lajia täytyy vielä hioa ja kovasti. Toisaalta, heillä on kärryt joilla helposti blokata minut...ja tuokin mummo näytti lähestulkoon heiveröiseltä ennenkuin heittäytyi eteeni tönäisten minut hämmästyttävän kauas tiskiltä. Iho menee kananlihalle,joka kerta kun joku hengittää niin lähellä että korva alkaa kuumua tai haistan naftaliinin. Yäk.

Olen vihdoin jonossa ja jään tarkkailemaan tapahtumia edelläni. Täti samaisen jättiläis-lastenrattaat-ostoskärry-hyökkäysvaunun kera käy vaihtamassa edessä töröttävän mummon kanssa muutaman sanan ja huitoo ja selittää...sen verran tajuan, ynnäilen ja ymmärrän, että tätihän pelaa fiksua peliä. Hän kävi varaamassa itselleen jonossa paikan! Voi hevon kukku. Jonoa on vielä ainakin parikymmentä metriä ja alan kiehua ennestään...jalat mustelmilla, jäätelö sulaneena ja taas kerran kaiken arvokkuuteni menettäneenä seuraan, kun hän kymmenen minuuttia myöhemmin tunkee ylileveän kuljetuksensa kanssa pokkana eteeni ja tönii kumoon mennessään vielä viereisen jonon porukkaa. Että osaa nyppiä. Ehkä en osaa hallita vihaani oikeissa paikoissa. Ehkä olen liian tarkka reviiristäni, kuivista, vastapestyistä niskahiuksistani tai iholle tunkevista minulle ennestään tuntemattomista ihmisistä tai ylipäätään jonotusperiaatteesta MUTTA EN VOI SIETÄÄ TÄTÄ!!!!

Tiedän kyllä, että lasten kanssa ratti kärryssä voi olla iso juttu. Mutta tarvitseeko sen kärryn olla talon kokoinen ja käytössä kioskin kokoisessa kaupassa ruuhka-aikana? Ja eikö siihen silloin pitäisi suorittaa jonkinlainen ajokortti? Maailmassa on kaksi ihanaa lasta joita rakastan ja siskojeni lasten kanssa kaupassa käynti on tätänykyä...no, voisin käyttää sanaa haasteellista. Joten en minä ihan ummikko ole. Ja onko missään muualla maailmassa aihetta liikennemerkille, jossa varoitetaan ärhäköistä babushkoista? Se voisi olla sellainen Venäjän lipun värinen kolmio, jossa ketterä mummo antaa vierustoverille vähän kyynärpäätä...Näin treenaamaton ulkomaalainen tietäisi välttää pahimpia mummosumppuja tai ainakin kerätä sympatiapisteitä ottamalla naapurin tai vaikka ne siskon lapset sinne kauppaan mukaan.

Minulla on pikku Oota ja Eetä kova ikävä ja tällä hetkellä lähtisin heidän kanssaan jopa sinne kauppaan rattikärryjen kera. Hapankaalissakin on kyllä kipeänä lasta kerrakseen ja antaisin hänet mielellään jollekin babushkalle kauppakärryyn illan iloksi, kunnes pipi lähtee pois. Voisikin olla paikallaan kokeilla joitakin perinteisiä venäläisiä temppuja tyyliin sinappia rintaan ja suolakurkut sieraimiin...tiedä vaikka tepsisi.

Minä olen kuullut huhuja, että saatan päästä työhaastatteluun. Ehkä. Se tekee minut kärttyisäksi. Se pelottaa ja jännittää. Ja se, että pelottaa, harmittaa. Jos oikein innoissani olisin, ottaisin ja soittaisin itse enkä säpsähtäisi joka kerta kun puhelin soi...ja huokaisisi helpotuksesta, kun puhelu ei koskenutkaan sitä. Ehkä siksi se kyr** taitaa olla omassa otsassani tällä hetkellä. Olisi ihan mukavimmankivoimman helpointa, jos ei edes mihinkään haastatteluun pääsisi. Ei tarvitsisi miettiä miten pärjäisi, miten ei pärjäisi. Mitä jos saisi, mitä jos ei saisi. Jännäpissankin uhalla odotelen jatkoa...

Lisää tankkeja ja niitä hyökkäysvaunuja...tältä näytti näkymä maanantaiaamuna parvekkeelta. Kahvikupista sai pitää kaksinkäsin kiinni. Prassailua ja turhaa elvistelyä, ajattelin. Kolmas kerta toden sanoo...Meilläpäin tätä sanottasiin jo pilluralliksi. Sitten kielenopeni selvitti, ettei näitä masiinoita ole esitelty kahdeksaantoista vuoteen tällä tavalla, koska se luonnollisesti maksaa eikä ole mitenkään luontoystävällistä. Nyt kun valta vaihtuu, Herra Karhusen kunniaksi ajellaan kalustolla rallia harvasepäivä...