Mahan pohjassa käy kutke ja kutina...kuukauden päästä olen Suomessa. Pahin venäjä-veetutus on kaikonnut, mutta siskon lapsia on kova ikävä. Kaipaan heitä niin lujaa että sattuu. Iso E kertoo puhelimessa tärkeimmät kuulumiset ja ihmettelee miten Hapankaali voi ajaa maastoautolla kaupungissa. Pikku O taas kertoo hädissään: "tinä,minä,tinä,minä. Kengä,kengä." Hankiainen oli pettänyt ja kengät jäänyt jumiin. Tädin olisi pitänyt mennä pelastamaan mutta kun ei voi.

Ikävää lieventääkseen on pitänyt keksiä oheistoimintaa. Hatusta nousi viime viikonlopuksi venäjä. Fiilis oli yllättäen hyvin autenttinen ja sitä vain korosti taustalla pauhaava puna-armeijan kuoro. Poikien vääntämä shaslik ja olivier-salaatti löi laudalta kaikki kulmakunnan kuppilat, mutta tällä kertaa vodka vei leidiltä jalat alta. Vaikka kuinka yritin artikuloida asiani ensin päässäni, ei se kuulostanut sen enempää suomelta kuin venäjältäkään ulos tullessaan. Aamun kapula oli mitä kaamein. Ehkä uudelta voi välttyä kun seuraava maa on Saksa. Se tietää olutta ja makkaraa.

Ja sitten Eevan haasteeseen...osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Viisi yksityiskohtaa, faktaa itsestäni joista minut voi tunnistaa...

1. Olen aina rakastanut liikuntaa. En kaikissa muodoissa. En talvella, en ulkona muuten kuin lenkkeillen. Käyn salilla ja jumppaan. Joskus liikaa joskus liian vähän. Olen kaksi kertaa elämässäni painanut yli viisikymmentä kiloa. Au pair vuotenani ja kun täytin kolmekymmentä...maanvetovoima tavoitti minut:)

2. Olen huolehtija, pohtija, murehtija, ajattelija...ongelmakimppu. "Im not a carefree kind of girl..." Jos ei ole ongelmia, keksin niitä. Huolettomia hetkiä elämässäni ei ole paljon, valitettavasti.

3. Ajattelen paljon lähimmäisiäni. Huolehdin heistä. Haluaisin aina heille parasta. Rakastan rakkaitani paljon ja teen kaikkeni heidän eteen, joskus unohdan olla itsekäs. Yhtälailla rakastan harvoja ystäviäni. He ovat minulle sanomattoman tärkeitä.

4. Olen materialisti. Rakastan kenkiä, laukkuja, vaatteita. Koruja en osaa pitää. Yksinkertainen on mielestäni usein kaunista. Kaikki venäläinen on usein liian runsasta, mutta kamalaa...kaikkeen tottuu:)

5. En vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona. Iso ongelma. Tykkään kirjoittaa. Olen väärällä alalla. Liian vanha. Umpikujassa.

Näistä ei taitaisi vielä ketään tunnistaa...

Tällä kertaa en haasta ketään, saa ottaa haasteen mukaan kuka tahtoo!

Hauskaa vappua!

Ps. Hapankaalin vatsassa kutisee ihan muista syistä. Vaimoke on päättänyt tehdä vapun kunniaksi munkkeja. Taitaa olla ihan ihka eka kerta. Kotikokin sivut ovat hiirenkorvalla kun olen lukenut pullataikinan ohjetta...