Uraputki, viinaputki, tukkaputki, hukkaputki. Johonkin putkeen ovat sanat hukkuneet, kun ei ole huvittanut kirjoittaa sanan sanaa vaikka Moskova on ollut tapahtumia täpönään. Viime päivät olen sairastellut, mutta muutoin olen tehnyt syväluotaavia, pohjamutia kaivelevia sukelluksia sielun syövereihin...Minä Minä maahan. Elämä on pyörinyt oman navan ja tulevaisuuden ympärillä.

Mitä MINÄ haluan? Mikä minusta tulee? Minne minä tällä menolla päädyn? Ja kaikkea yhtä liian isoa pieneen päähän...Moskovassa kun on tapahtunut paljon mielenkiintoisempiakin.

Voitonpäivänä tankit pisti asfalttia sileäksi, Hapankaali toi masentuneelle vaimokkeelle muovikassillisen karkkia, Norjan viisuedustaja pyöräytti pikkuhousut ympäri ja kansaivälisestä mediasta huolimatta miliisi raahasi gay-paraatilaisia tukasta säilöön. Viisukansa joutui olemaan kuivin suin ja Dima Bilan oli kasvanut ulos takatukastaan. Mitä vielä? Kesä on melkein täällä.

Ainiin ja melkein viikko on mennyt ilman lämmintä vettä. Aivot ovat jäätyneet noin neljä päivää sitten joten pieniä ajatuskatkoksia saattaa ilmetä. Vesi tulee todennäköisesti jostakin Uralin takaa, se on sen verran kylmää. Ensin pestään alavartalo. Kuivataan. Sitten keskivartalo, kuivataan. Sitten hiukset, pelkällä shampoolla jos jaksetaan. Yleensä tässä vaiheessa leuka sinertää jo.