Päälle kaksi kuukautta on ilmiselvä limiitti. Malja kuohuu yli. Mitta on täysi. Pipo niin sanotusti tiukalla. Viinamitta yliäyräidensä venäläisiä pullollaan. Olen valmis ylittämään rajan idästä tai lännestä. Jalan tai pyörällä.

Aurinko paistaa mutta mitä siitä. Se tarkoittaa vain sitä, että kohta joutuu tunkemaan metroon lyhythihaisessa. Setä Turilas haisee vielä pahemmalta ja tarttuu nahkeasta ihostaan omaan kiinni. Joillekin riittää, että viikon jälkeen kääntää alushousut toisinpäin ja elämä jatkuu. Vieressä seisovan ei jatku.

Kun kuuntelet joka aamu mummojen hokemaa jäättekö seuraavalla pois,jäättekö seuraavalla pois...vaikka seisot nenä litussa metron ovea vasten, tekee mieli jo vastata, että kuule, en jää. Ajelen täällä aamu tuimaan kiekkaa ihan muuten vaan ja seison nenä ovessa kiinni ihan vaan sitä varten, että tuo kaapin kokoinen setä voi käyttää minua laskusiltana seuraavalla pysäkillä. Ja vaikka väität jääväsi, mummo tunkee kainaloosi hengailemaan ja sinkoaa ulos ennen kuin tajuat että ovet ovat edes auki.

On se niin turvallista kun muut tietävät asiasi paremmin kuin sinä itse. Vaikkapa kirjeitä tuova kuriiri sen, milloin olet kotona ja milloin et. Kun kerran joku on sanonut että kahdelta ollaan niin kahdelta ollaan, mistä sinä siinä mitään tiedät.

Naapuritalosta löytyi ompelutarvikeliike. Piilosta, monen tyhjän liiketilan takaa. Kooltaan ehkä neliö kertaa nelilö. Halusin kolme maatuskanappia. Yksi oli saatavilla, kaksi lukkojen takana, ei avainta. Niinpä piti palata seuraavana päivänä takaisin. Ei vieläkään avainta, ei nappeja. Hapankaali jättää numeronsa ja mummo soittaa kun napit löytyy. Kuluu muutama päivä, menen takaisin. Huomaan napit hyllyllä pussissa. "Ottaisin nyt nuo maatuskanapit." " Ei käy, ne ovat varattuja." "Niin, minulle." " Ei, ne ovat varattuja tytölle, jolla oli mies mukana."

????Sattumoisin Hapankaali on Kiinassa eikä pääse nyt nappiostoksille mutta yritän selittää, että mies löytyy juu, mutta Kiinassa tosiaan tällä hetkellä. Mummo epäröi ja empii, jahkailee ja jankuttaa, että kun täällä kävi se tyttö ja hänen mukanaan sellainen tumma ja miellyttävä mies...haloo kävin täällä minäkin ja vielä kaksi kertaa ja olisin minäkin mukava jos osaisin kieltä babushka.

Prkle...kielitaito ei riitä, mutta mielessä käy, että tosiaanko olisin osannut tulla tähän korkeamman tahon hylkäämään neliön kokoiseen loukkoon ja pyytää suoraan hyllyltä kolmea maatuskanappia jos en olisi niitä sinne itse varannut??? Sitten muistan, että Hapankaali jätti mummolle numeronsa. Kaivelen numeron esiin ja mummo vertaa sitä vihkoonsa jonka kaivelee hyllyltä ja vihdoin myy minulle kolme sentin mittaista nappia.

Ajattelin, että joku kaunis päivä kun Hapankaalin kauluspaidasta on tippunut tarpeeksi monta nappia, ompelen napit paitaan ja silitän se johonkin neuvotteluun...