Parin viikon aikana olen tottunut taas ihaniin pikku itsestäänselvyyksiin...kaupassa on kilometreittäin erilaisia kermoja, niin ruokaan kuin makeaankin eikä tarvitse tyytyä pelkkään smetanaan jos haluaa välttämättä höystää ruokaansa jollakin kerman tapaisella. Olen maistellut "kolmen juuston kermaa", jotain mansikalla maustettua rahkaa ja ihanaa sitruunan makuista vaahtoa...(ei tarvitse ihmetellä, miksi useimmat ystäväni ovat kommentoineet että rintani ovat kasvaneet. Olen yksinkertaisesti lihonut ja paino näkyy ensimmäisenä ennen golf-pallon kokoisissa tisseissäni)

Olen saanut tepastella nurmikolla avojaloin, seistä pihalla paikallani ja antaa auringon lämmittää kasvoja ilman, että massa vie mennessään jos pysähdyn sekunniksikaan. Aamuisin olen vetänyt tennarit jalkaan ja lenkkeillyt lähes tyhjillä jalkakäytävillä ilman tunkua ja kiirettä...olen nähnyt tien kiemurtelevan edessäni aavemaisen tyhjänä, ilman yhtäkään elävää sielua...Olen saunonut postimerkin kokoisessa ulkosaunassa luonnon valossa, väistellyt verenhimoisia hyttysiä ja juossut pitkin peltoja karkottaakseni yliystävälliset paarmat jotka yrittävät tunkea itsensä vähintäänkin korvasta sisään.

En katso edelleenkään televisiota enkä muista juoda hanasta vettä vaan maksan itseni kipeäksi erilaisista makuvissyistä jotka ovat "ikävöin Suomesta" listalla kärkipäässä...Eipä sinällään että uusintojen uusintojen uusintojen uusinnat ja vielä varmuuden vuoksi viikonloppuna tulevat maratooni uusinnat Salkkareista ja joka kesäinen kierros Poliisiopistoja edes houkuttelisi...Myönnän, että sen sijaan olen koukussa seiska päivään. Lehti on suorastaan korni, mutta odotan uutta numeroa aina intopiukeena ja luen vaikka vanhat numerot jos saan ne käsiini...Sen lisäksi olen ostanut joka-ainoan irtonumeron kaikista muotilehdistä ja nyt pitäisi keksiä keino sulloa ne matkalaukkuun!

Tällä hetkellä näyttääkin, että olen lukemassa niitä tovin aikaa. Ilman suuremman luokan paperisotaa en todennäköisesti saa haluamaani viisumia ilman rajoituksia, joten saa nähdä...Vaihtoehtoja näyttää tällä hetkellä olevan kaksi: työpaikka tai avioliitto. Ensimmäistä ei ole kahdeksaan kuukauteen vielä löytynyt ja toista olen odotellut kohta kymmenen vuotta...

Kärsin jo koti-ikävästä ja harmittaa vietävästi, että kielen oppiminen on ottanut takapakkia. Joudun varmaan opiskelemaan koko kapulakirjani uudestaan alusta lähtien...harmittaa kylkiin kasvaneet jenkkakahvatkin ja lähes hervottomasti heiluvat allit käsivarsissa...missä vaiheessa sitä oikein rupsahti tällä tavalla?

Tilannehan on niin, että Hapankaali saa vaikka sulloa minut matkalaukkuunsa ja voidella rajalla setiä millä tahansa jotta vaimokekin pääsee maahan...Ehkä voisin alkaa virallisesti Hapankaalin sihteeriksi? Tai rahastonhoitajaksi? Siitä tulikin mieleeni, että kuluneiden viikkojen aikana on tullut koluttua kiellosta huolimatta alennusmyyntejä...ja huomenna suuntana on Helsinki. Miksei tiliotteesta saa tiettyjä kohtia deletoitua?