"Arki" on koittanut ja "uusi minä" suhtautuu siihen haasteellisesti ja innolla...viis veisaten mieltä painavista ajatuksista koskien työttö...ei kun siis " omasta halusta töitä tekemättömyydestä". Uusi minä suuntaa ajatuksensa paljon tehokkaampaan toimintaan ja lukee venäjää vähintään vartin päivässä ( oli tunnit tai ei ), rehkii salilla vähintään viisi kertaa viikossa...tai ainakin ui ( siis ainakin kelluu...) jättäen ne suklaat ja salmiakit sinne kaupan hyllylle siinä sivussa sivistäen ja kehittäen itseään päivän polttavia uutisia seuraten kunnes yks kaks kiihkeän keskustelun lomassa on valmis laittamaan Hapankaalille luun kurkkuun nykymaailman tilanteesta ( silkkaa extraa:). Toistaiseksi olo ei vielä ole kovin uusi, mutta odotellaan...

   

Tässäpä venäjän alkeita ja tärkeitä sanoja: kirjoja, kenkiä ja vaatteita...

    ...ja pesula, joka jostakin syystä on yksi lempisanoistani (???) ja no...viimeinen ei ole tärkeä eikä varmaan kaipaa käännöstäkään. Tiesittekö muuten, että hampurilainen on täällä gamburilainen? Kuulostaa hölmöltä.

Meillä vallitsee sotatila. Tällä kertaa ei minun ja Hapankaalin kesken, vaan noin yleisesti. Äänessä on vuorotellen CNN, BBC, Russia Today ja paikalliset kanavat...Hapankaalin säestyksellä tietysti. Hän on ennennäkemättömän addiktoitunut ja mediakoukussa meneillään olevasta konfliktista...Meuhkaa ja vertaa kuka media milläkin tavalla asian esittää. Siinä sivussa kaikki muu tärkeä jää jalkoihin...kuten...ääh. En saa edelleenkään sanottua sitä ääneen. Kerään rohkeutta vielä muutaman yön verran. (Se voi liittyä ostamaani häälehteen.)

  

Lähikauppani uskomattoman kaunista kattoa...Heittäydyin totaalituristiksi ja napsin kuvia kassatätien happamasta ilmeestä välittämättä. Rakennus on todella upea ja kauppaan menee mielellään sen tunnetusti tympeästä henkilökunnasta huolimatta!

  Muotia viikon varrelta. Tai paremminkin vuosien varrelta. Ystäväni ilahdutti näillä tuliaisilla, jotka olivat löytyneet jonkun peräkylän kaupasta. Niissä oli vielä markkahinnatkin. Kaipaavat hieman kavennusta, mutta varsinkin villamekko on kiva paksujen sukkahousujen kanssa.

Viime päivinä olen saanut noin kymmenen puhelua päivässä lankapuhelimeen. Monotoninen ääni lukee jotain litaniaa, josta en ymmärrä yhtään mitään. Alkuun vastasin aina innoissani kuvitellen, että jollakin olisi minulle oikeaa asiaa, mutta aikani sitä kuunneltuani, aloin iskeä luuria korvaan koska päättelin, että unettava puhe tulee nauhalta (tämä johtuen siitä, että kumpikin; anoppi ja Babushka ovat kykenemättömiä monotoniseen puhelinkeskusteluun. Sen sijaan kiekumiselta saa suojella korviaan ja päättelin, että tämä koskee venäläisten kanssa puhelimessa puhumista noin yleisestikin) Eilen puhelu sattui tulemaan Hapankaalin ollessa kotona. Kävi ilmi, että toisessa päässä on ihan elävä ihminen, joka yrittää selittää että meidän puhelinlasku on maksamatta eikä puhelimella voi soittaa ulospäin...

 Matkalla kuntosalille huomasin remonttireiskoja kiikkumassa näin kepeästi kyhätyllä rakennustelineellä kolmannessa kerroksessa. Päätä huimasi jo pelkästään kävellä tämän ilmavan tekeleen alla...

Moskovassa on lämmintä, suorastaan hellettä ja nyt minä painelen lähimmälle jäätelökojulle! "Uusi minä" SAA syödä jäätelöä...Ainiin, vartti venäjää päivässä piristää:)