Lähipäiviin on osunut useampi omituinen ellei lähes päätön keskustelun pätkä, osin kuultuna, osin itse käytynä...

Lankapuhelimme on harvoin käytössä. Kun se soi, on siellä joko Hapankaalia kaipaava Babushka tai mieshenkilö puhelinyhtiöstä; todennäköisesti nauha, sillä tyyppi ei ole lannistunut vaikka luuria on tullut korvaan arvioilta puolen sataa kertaa. Eilen langanpäässä oli yllätys; ilmielävä nainen. Keskustelu alkoi puhelinnumeroamme tivaamalla. Koska en ilennyt myöntää etten tiedä sitä, vastasin vain daa,daa kun täti luetteli numeroita. Saman tien alkoi intensiivinen yksinpuhelu jonka keskeyttäminen vaati suorastaan siviilirohkeutta. "Anteeksi, en ymmärrä. En puhu oikein sujuvasti venäjää", änkytin. Täti komensi sitten antamaan jollekin joka puhuu. Mutta kun kukaan ei puhu. "MITÄ???" Eikö tämä ole tämä ja tämä numero, hän jatkoi tivaamistaan. Tässä vaiheessa myönsin jo etten tiedä ja täti aloittaa äskeisen litanian uudestaan. Keskeytän. En ymmärrä. Mutta anna nyt jollekin joka puhuu venäjää. Mutta kun olen yksin kotona ja taas alkaa uusinta äskeisestä. Minulle tulee vakaa tunne, että tilanne ei oikein etene ja lasken luurin varovasti alas. Sinällään se kai on se ja sama, hänestä se kuulostaa yhtä tylyltä... 

Olen menossa kuntosalille, hotellin alakertaan. Odottelen hissiä aulassa ja koska toista hissiä korjataan, on yhteen jo melkoinen tunku. Ryhmä intialaisia liikemiehiä rynnii toisiaan puukkien hissin oven eteen ja aloittaa kovaäänisen huokailun. Kun hissiä ei ala kuulua, yksi alkaa kiusaamaan "hissityttöä", siis sitä henkilöä joka tilaa hissin puolestasi...Hän kysyy tungoksen syytä ja tyttö vastaa, että hissi is blocked. "Bud why id is locked?" kysyy Intialainen. "No, blocked." " Aaaa, who is stucked?" "No...it is not working!". "Aaaa, so ID IS WORRKING!." "No, never mind...". "Behindd???" Juuri kun poskilihakseni on antamaisillaan periksi ja olen saamassa hysteerisen kohtauksen, hissi saapuu ja vie minut alakertaan sedien jäädessä kendies jadkamaan älykästä keskusteluaan...

Olemme eräällä kuntosalilla Hapankaalin kanssa keskustelemassa mahdollisesta jäsenyydestä. Keskustelu virkailijan kanssa menee kutakuinkin näin:

- "Mehän olemme erittäin kallis paikka. Meillä ei siis ole jäseninä ketä tahansa..."

- "Aivan...jos..."

- "MUTTA, teille meillä on tarjota erityistarjous sillä tehän olette pariskunta. Ja tämä tarjous koskee siis PARISKUNTIA. Ja täällä meillä pariskuntina ja perheinä pidetään miestä ja naista, siis esimerkiksi teitä. Tätä tarjousta siis emme voi mitenkään antaa kahdelle miehelle...vain ja ainoastaan miehelle ja naiselle, perheelle.

Asia harvinaisen selvä...Hetken aikaa jopa mietin, että kenties sukupuoleni on jäänyt epävarmaksi sillä jollekin erittäin lyhyet hiukseni ja pienet tissit voivat olla harhaanjohtavia, mutta epäilen suuresti...Sillä tarjosihan hän jäsenyyyttä meille kuitenkin...Ainakin he ovat avoimesti ennakkoluuloisia.

 

  Eevan tunnelmallisen kuvan innoittamana kaivelin joulua esiin...Esineet näyttävät avarassa ja korkeassa asunnossa säälittäviltä, kaipaavat ehkä uudelleen sijoittamista. Toisaalta niin kauan kun en näköjään osaa ottaa hämäräkuvia, ei sillä ole teille mitään merkitystä:)

Tunnelma on silti jouluisampi kuin ulkona...

  Rapakosta heijastaa kivasti!

Viikonloppuna yksinäinen viikko saa kivan (toivottavasti) päätöksen...Kun Hapankaali on tehnyt töitä nukkuessaankin, yksi ystäväni ollut sairaana ja toinen matkoilla olen ravannut lähinnä salilla ja osunut omituisten keskustelujen keskelle MUTTA huomenna juhlitaan...Saimme kutsun suurlähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja vaikka se viime vuonna olikin lyhyt ja kuivahko, on sinne kiva tälläytyä tietenkään alkuperäistä tarkoitusta unohtamatta.

Tosin minulla ei ole mustaa iltalaukkua ja löin Hapankaalin kanssa vetoa, että otan mekkoni seuraksi Siwan muovipussin...