Byrokratian kimurantti puska ja paperiviidakko ovat hikisiä taivaltaa...sapeli alkaa tylsyä ja yksin pöheiköstä on vaikea päästä pois. Viikon ajan olen haalinut kaikennäköisiä dokumentteja kasaan ja monen epätoivon hetken jälkeen olen löytänyt tahon, joka tietää vielä mitä niille tehdään. Nyt vain odottelen tietoa siitä, mitkä lippulappuset mahdollisesti kaipaavat lisäselvitystä...

Vikkelät babushkat ovat vaihtuneet savolaisiin, pajatsoa päivät pitkät hakkaaviin vanhuksiin. Ötökkäikävään torakoiden tilalle löytyi vastavalmistuneen maalaistalon hapsenkakkiaiset...en ole yhtään varma kummatko ällöttävät enemmän. Ne paskiaisethan osaavat lentää. Yritän hokea itselleni, että meissä kaikissa todellakin asuu pieni maalainen, kunhan vaan tarpeeksi syvältä kaivelee...tarvitsee kaivella vielä vähän lisää.

Viime vuodet syntymäpäiväni ovat noudattaneet tiettyä kaavaa. Täytän vuosia ja sitten painelen voideostoksille. Tällä kertaa jokatytön unelmakemikaalioni täydentyi kahdella voiteella, elvyttävällä kuorintavoiteella ja ihmeitä tekevällä siloittaa-kaiken-ja-ennaltaehkäisee-sen-mitä-voi voiteella. Ensiyrittämällä naamio uhkasi viedä kuivuttuaan kulmakarvat ja sekaan eksyneet hiuksen haivenet mennessään...täytyy olla varovainen sillä haluan olla tunnistettavissa tuoreesta passikuvasta jota parhaillaan viranomaisten hellässä huomassa syynäillään.