menneitä muistelee, mutta lähes kolme päivää kestänyt migreeni on pitänyt minut enempivähempi sängyn pohjalla pillerihumalan syövereissä ja saanut nostalgiseksi...

Venäläinen remontti osa1: Halvalla ja Nopeasti

Haalitaan remonttikomppania joistakin entisistä kommunistimaista tekemään remppaa suhteellisen halvalla ja isolla porukalla. Se, onko heillä minkään asteen tietämystä parketin, marmorin tai minkään muunkaan materiaalin asentamisesta on sivuseikka. Alku näyttää lupaavalta; miestä vilistää käytävässä kuin pipoa ja pikkuhiljaa koko kulmakunta peittyy valkoisen laastipölyn alle. Sitten aikataulussa ilmenee ongelmia, isäntäväkeä alkaa tympiä ja remonttireiskoille iskee kiire. Hissin perkelekin on ahdas ja aina rikki.

Sitten saadaankin kuningasajatus. Kaikki oravaa pienemmät laastinmyhkyrät ja purkujätteethän voi kätevästi vetää viemäristä alas. Ei tule turhia aikaavieviä keikkoja edestakaisin ja ai että tulee nopeasti puhdasta jälkeä. Kun viemäristö ja sen mielenkiintoinen mekanismi on talon asukkaillekin arvoitus, ei kai remonttireiskoilta voi odottaa sen monimutkaisen järjestelmän täydellistä tuntemusta. Ja tarvitaanko sitä edes? Remontti edistyy ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vähin äänin siirrytään seuraavaan projektiin.

Sillä välin muutamaa kerrosta alempana yön pimeinä tunteina: outoa ääntä kylpyhuoneesta...lorinaa ja kohta veden kohinaa. Selvää on, ettei tästä selvitä enää sankoilla tai saaveilla, jostakin tulee vettä ja vielä kakkaista sellaista. Ja paljon. Lorinaa alkaa kuulua olohuoneestakin ja vettä tunkee joka kolosta...sementti lohkeilee. Yläkerrassa ollaan huolissaan, että joku on lähtenyt lomalle ja unohtanut ammeen valumaan. Ei, kyllä nyt on kyse jostakin muusta. Selviää, että putket, nuo mystiset vedenpoistajat, ovat pikkuhiljaa jämähtäneet tukkoon sinne tungetun sementtiliejun ja muun pikku tilpehöörin myötä. Kun putket eivät toimi, poistuu vesi loogisesti sieltä mistä pääsee...alaspäin mitään väistämättä.

Kovin on kosteaa ja tuoksahtaa, mutta onneksi jäljet ovat parissa päivässä siivottu ja suurilta vahingoilta selvittiin. Outo halkeama tosin tuolla ruokailuhuoneen katossa...matkalla kohti kattokruunua. Sillä sekunnilla halkeama alkaa elää, tavoittaa toisen nurkan ja lattialle laskeutuu koko salin kokoinen sementtipeitto katosta. Itse katto sentään jää paikalleen, se pelkästään kuoriutuu lattialle peittäen taas kerran kaiken alleen...nyt valkoiseen sementtipölyyn ja -mattoon, joka täytyy käsivoimin pilkkoa pieniksi. Onneksi kaikkia huonekaluja ei ole siirretty paikalleen. Pölyrätit voi kaivella taas esiin. Näin naapureillemme.

Venäläinen remontti osa2: Kotitekoinen Tulva

Kun siskon mies on kätevä käsistään ja vuokrakämpässä viuhuu pakkanen, niin että vuokralaiset istuvat illat kaksi neulepaitaa päällä sohvalla, jonka päälle verhot lepattavat vaakasuorassa, niin sehän vasta sattuikin sopivasti. Jokapaikan höylä vaan paikalle katsomaan, mitä tilanteelle on tehtävissä. No, ei paljoakaan. Kun alunalkaen asuntoon on tehty parvekkeen tilalle jatke olohuoneeseen ilman eristeitä, on tilanne pakkasilla aika kinkkinen. Jopa siskon miehelle.

Mutta ei hätää. Oppipoika kantapäillä tuumaillaan patterin edessä, että miksiköhän se noin huonosti lämmittää. Rikki? Vai pitäisikö ilmata? Todennäköisesti ei. Kun kohotan katseeni ostoslistasta minut kohtaa seuraavanlainen näky: remonttireiska katsoo minua suu auki, litimärkänä ja patterista suihkuaa valtavalla paineella vettä suoraan häntä kohti. Seuraavaksi hän ottaa vesisaavin, laittaa sen suihkun eteen niin, että vesisuihku kääntyy suoraan tietokonepöydälle kastellen kaksi kannettavaa konetta. Kohta sähköt menevät poikki ja pimeässä ja paniikissa tulikuuma tulva yritetään tyrehdyttää paljain käsin.

Illan saldo: 125 neliötä nilkkoihin asti veden vallassa, tee-se-itse remonttireiska matkalla sairaalaan kädet pahasti palaneina, oppipoika hermorauniona ja ulos ajettuna siinä vaiheessa kun hänet yhytettiin kuivaamassa lattiaa minun joululahjahousuilla, talonmies kiukkuisena kuin tiikeri, koska häneltä ei oltu vaivauduttu kysymään neuvoa, se vähäkin omaisuus litimärkänä ja lauantai-illan kauppareissu tietysti peruuntuneena. Viinipullo toisessa ja rättejä toisessa kädessä kuivaamme asuntoa puoleen yöhön. Seuraavat viikot lattia elää omaa elämäänsä, se narisee ja paukkuu kuivaessaan yöt ja päivällä kävelemme marsun kokoisten muhkuroiden päällä kun lattia kuplii. Näin meille, entisessä asunnossamme.

         

Sain vihdoin otettua kuvia tästä rumiluksesta. En jaksanut yksinkertaisesti kävellä niin kauas, että se olisi mahtunut edestäpäin kokonaan kameraan. Pietari Suuren patsas, yhdeksänkymmentäneljä metriä rumuutta ja mauttomuutta samassa paketissa. Pietarin kaupungin kiistelty lahja Moskovalle. Oikeasti ruma.

 

                            

Sitten vähän silmiä hivelempää katutaidetta. Mikä oivallinen idea. Talojen seiniä koristaa kuuluisien ja taidokkaiden taulujen kopioita ihmisten ihailtavina. Kuka tässä haluaa museoon edes mennä??