Elää eläämäänsä yhtä sujuvasti kuin kala ui vedessä. Tehdä päätöksiä ilman ähinää, pohjatonta puhinaa, katumuksen katkeraa makua...ajatella joskus sitä omaakin napaansa. Jättää kiltti tyttö taakseen ja tehdä niinkuin huvittaa. Elää pelkästään nykyisyyttä menneen ja tulevan sijaan. Kolme aikamuotoa käy kovin raskaaksi. Miksi haikeudella miettiä menneitä...miksi kauhulla pelätä tulevaa. Eläisit tyttö kulta tätä hetkeä, kesää ja aurinkoa..

Moskovassa tuntuu olevan tällä hetkellä kaikki kohdallaan. Liiankin. Aurinkoa. Ystävällisiä torimyyjiä ja makeita kirsikoita. Kukkia parvekkeen alla. Aamukahvi auringonpaisteessa. Rakastunut, onnellinen ja silti hädissään. Huolissaan huomisesta, hetkistä tulevista...kun kaikki rakkaat saisi pulloon ja pullon turvaan. Säilöisi pois maailman pahuudelta... Mitä muuta sitä tiistai-iltana keksisi murehtia?

Uudet kanavat ovat kinkkisiä. Niitä on melkein sata ja neljä kaukosäädintä on liikaa. Televisio on sekaisin eikä se toimi ennenkuin Hapankaali, rakkaani, peuhutukkani, tulee ja pelastaa. Niinpä kesäillan melankolian mestari kuuntelee häämusiikkia ja tuskailee päänsä sisällä...Kutsuuko Naatuskaa todella Suomi syksyllä?

Häissä kuultiin alttarille kävellessä Steven Cravis ja Love Songs1 joka löytyy...http://www.stevencravis.com/lovesongs.html ja pois kävellessä kajahti Kalinka:) Häätanssina oli lemppari Tori Amos ja Sweet the Sting...jos muuten haluaa nyyhkiä niin kannattaa kuunnella Gunnar Madsenin Anna.