Viikko on vierähtänyt nopeasti näin lainsuojattomana...sen lisäksi, että pitkät vapaat kuluivat enempivähempi terasseilla kesähiprakassa, olen yrittänyt selvittää millä dokumentilla olen siis oikeasti, virallisesti Hapankaalin puolisona täällä olemassa. Lukemattomia puheluita, poikki menneitä hermoja ja odotusta...Nyt enää jännätään päädynkö lentokentältä Suomen suveen vai selliin...ja sitten odotellaan lisää hidasta ja paperintäyteistä prosessia...

Tällä välin olen yrittänyt pysytellä pois tilanteista, joissa papereita alettaisiin syynäämään kovin tarkasti (en ole kyllä ennenkään pissaillut puistoihin(ehkä kerran vuosia sitten porttikongiin Pietarissa)) ja päätynyt siitä huolimatta mm. keskelle mummotappelua.Totista sellaista.

Tilanteeseen päädyttiin jotakuinkin näin: olen yli kaupan puoliväliin ylettävässä kassajonossa, jota yksi ainut kassa yrittää jotenkuten lyhentää. Edessä oleva mummo tekee sen, minkä jokainen itseäänkunnioittava ja jonotuslogiikkaa oudoksuva venäläinen babushka tekee...selittää suu vaahdossa minulle, että lähtee vielä jotain kärryynsä lisäilemään ja palaa OMALLE PAIKALLEEN minun eteen vielä takaisin. Kielitaitoni ei riitä sanalliseen taistoon, joten tuijotan vaan eteeni kyr** otsassa. Hetken kuluttua viereen kuitenkin avataan toinen kassa ja minä pääsen siihen melkein ensimmäiseksi...ja kappas, sillä sekunnilla babushka pyyhältää kärryineen eteeni ja alkaa lappamaan puolella lisääntyneitä ostoksiaan hihnalle. Verenpaineeni kohoaa ja ennenkuin kerkeän suutani aukaista takanani oleva täti alkaa karmean sättimisen ja kälätyksen...ilmiselvästi kaikki paikalliset eivät tätä jonotussysteemiä hyväksy...ainakaan kun se napsahtaa omalle kohdalle.

Mummot sättivät toinen toistaan ja kun etuileva yksilö osoittaa minua ja selittää jotain, tekeydyn täysin ummikoksi ja mutisen englanniksi ja venäjäksi etten ymmärtänyt...kerään takana olevan tädin sympatiapisteet ja hän taputtaa minua hyväksyvästi olkapäähän ja sättii etuilevaa babushkaa oikein olan takaa. Pam, ensimmäinen tönäisy...pam, toinen. Mummot ottavat järeämmät aseet käyttöönsä ja alkavat tuuppia toisiaan ostoskärryillä. Näin turvattomana ja lakia pakoilevana ( oikeastaan en missään tilanteessa...) yksilönä en välitä joutua käsirysyyn hermostuneen babushkalauman kanssa ja vähin äänin hipsin maitopurkkini kanssa jonon kärkeen ja jätän mummot ottamaan mittaa toisistaan. Valitettavasti en jäänyt katsomaan kenen eduksi tämä episodi päättyi.

Ehkä maaseudun rauha ja suomalaiset hitaasti rollaattoreillaan köröttelevät mummot voivat käydä hermolomasta...hetken aikaa. Joudun kuitenkin varautumaan usean viikon odotteluun ja pakkaamaan tavaroita mukaan sitä ajatellen. Tällä hetkellä prosessi on edennyt "varmasti mukaan", "todennäköisesti mukaan", "ehkä mukaan", "ei sittenkään ehkä mukaan" ja "voinko hankkia nämä Suomesta" pinkkoihin. Se siitä kevyesti matkustamisesta...

Jotta en pääsisi kärsimään liian suurista ja ahdistusta aiheuttavista vierotusoireista, on edessä "loma" suomenpäässä Hapankaalin mummon kanssa. Eikä siinä vielä kaikki...anoppi on myös mukana. Eikä siinäkään vielä kaikki...olemme saarella enkä pääse pakoon.