Hapankaali on tienpäällä. Kivaa olla yksin ja haahuilla kaupungilla. Olla öllöttää ja katsella ikkunasta. Varsinkin kun takana on rakentavia ja rauhallisia parisuhdekeskusteluja. Viimeisimmän aikana huudettiin naama punaisina toisillemme ja löin yllätyksekseni miestä täydellä paahtoleipäpaketilla rintaan niin, että pala pussia jäi käteen ja leivät levisi pitkin keittiötä. Tämä vartti ennen vieraiden tuloa...aah, sitä kutkuttavan rattoisaa iltaa.

Uhkarohkea paluu kuntosalille kesän jälkeen ei ole vielä nostattanut muuta kuin ruokahalua. Odotin vanhaa intoa juosta itseni hikeen ja näännyksiin, mutta tunnun kadottaneen senkin. Useamman kilon lihoneena ja allit Kalinkan tahtiin heiluen steppaan puolituntia ja luovutan. Olen tukehtua viereisen personal trainerin partaveteen ja häiriinnyn tahtomattakin hänen tavastaan vedellä taukoamatta nenäliinan kokoisia shortseja takapuolen uumenista.

Pukukopeilla venäläinen yhteisöllisyys tiivistyy ärsyttävällä tavalla. Koko valtava sali on tyhjiä pukukoppeja täynnä ja aina avain annetaan siihen nurkkaan, siihen väliin jossa muutkin ovat. Palatessani takaisin minua odottaa penkillä rivissä viisi näitä:

Aaah, mikä huumaava nahka täällä tuoksuu. Olemme miettineet Hapankaalin kanssa onko kyseessä joku sisäpiirin juttu vai onko porukka vain niin rakastunut tähän laukkuun, mutta lähes kaikilla on salilaukkuna tämä "luiska". Miehillä ja naisilla. Äidillä ja tyttärillä. Ja nyt niitä on siinä rivissä viisi...ei suinkaan jätetty siihen ihan tahallaan, mutta kun ne eivät mahdu pukukoppeihin. Sisäinen harakka minussa käy taistelua...tekee mieli hivellä yhtä laukuista...tai vaikka nuolaista. 

Teen laukkujen väliin tilaa ja änkään penkille oman treenikassin. Torilta hankitun muovilaukun joka punainen vetoketju rikki pamahtaneena ja ylipakattuna näyttää tällä hetkellä kunnioitettujen Vuittonien välissä lähinnä tulehtuneelta leikkaushaavalta. Kaiken lisäksi sieltä pilkottaa molottimet. Luiskasta on turha haaveilla, mutta molottimia oikeasti häpeän...syvästi.

Märkä barbie hiipii luut kolisten suihkusta yhden Vuittonin kylkeen ja keskeyttää oudot ajatukseni. Onneksi ei yhyttänyt nuolemasta laukkuaan. Molottimet jalassa. Tytöllä on täydellinen vartalo, täydellinen manikyyri täydellisen mallisissa varpaissa. Huulissa ollaan menty ehkä liian pitkälle. Niille pitäisi saada oma pyyhe. Minulla on sen sijaan nämä...

 ...maailman rumimmat torimuovimolottimet jotka natisevat märkänä todella kovaäänisesti ja jotka saavat kolmeseiskankin jalan näyttämään ruotsinlaivan kokoiselta. Kivat Hapankaalille kun pakotti ostamaan eikä anna ostaa muita. Näytän suihkuosastolla ihan yhtä ufolta kuin olisin laittanut sangot jalkaan. Yhtä hyväkin näillä on kävellä. Miehet eivät ymmärrä mistään mitään. Ei vaikka huitoisi paahtoleipäpaketilla.

Ikealta on sitten tullut uusi kuvasto. Tai tulossa. Sitä juhlitaan aamusta iltaan aukiolla desipelien säestäessä elokuun eittämättä odotetuinta tapahtumaa. Viides päivä taukoamatta teknoa ja väliin Abbaa. Kuuluu kylppäriin saakka. Kolme kertaa alaovella summeria on soiteltu ja huudeltu alas juhlimaan. Ikea tarjoaa ilmapallon! Digiluudigilei vaan juu.

Meillä syödään taas meloneita. Ajattelin ostaa Hapankaalin yllätykseksi tuollaisen kärryn eteiseen, ei tarvitse ennen muuttoa muuta syödä:)

 

Luiska täältä.