Harmaa ja työntäyteinen viikko vetelemässä viimeisiään, huuruinen Saksa - viikonloppu päättynyt miesten ennenaikaiseen juopumiseen jälleennäkemisen riemussa ja näin ollen uusi maa arpomatta, naapureilla kristalliastiaston mentävä aukko komerossa ja perjantai märkä ja ankea kuin maailman loppu...Niinpä neljä nuorta aikuista heittäytyy turistiksi, teetättää vastentahtoisella navigaattorilla töitä ja starttaa kohti Vladimiria ja kristallistaan tunnettua Gus Khrustalnyita.

Menomatka on sadetta, ruuhkaa ja kämähtäneitä rekkoja. Pakoputket paukkuu ja kaikki-muka-liikenteestä-tietävät-törpöt ruuhkauttavat vesipisaroiden pelkotilasta kärsiessä liikenteen totaalisesti. Sama juttu kuin kolarin sattuessa. Autot jätetään siihen keskelle tietä vaikka muuta ei tapahtuisi kuin kuskin etutukka heilahtaisi vasemmalta oikealle. Siinä ne töröttää ja odottaa miliisiä paikalle puolipäivää. Miliisi sitten tuumailee asiaa lehtiön ja mittanauhan kera toiset puolipäivää. Toiset tajuaa kiertää, toiset ei ja kaaos on valmis...jo sen edellisen kaaoksen päälle. Liikenne lipuu niin hitaasti, että kohdalle ei osu yhtään pahempaa kolaria. Paluumatka on sitten toinen juttu.

Yli kolmensadantuhannen asukkaan Vladimir tuntuu tuppukylältä. Pääkatu on pieni ja putiikit kivijalka produkteja joista on glamuuri kaukana. Kirkkoja riittää ja saslikia varten ei tarvitse kävellä jalkojaan rakoille. Koukkaamme paikalliseen Delfiiniin drinksuille ja isäntä napsauttaa disco valot päälle...näin pyörähtää siis ilta Vladimirissa käyntiin.

1247479072_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1247479127_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

1247479201_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1247479256_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Mummolla oli maistuvat myytävät. Rahkapiirakkaa ja kaalipiirakoita. Aurinko lämmitti ihanasti; niin piirakoita kuin turistejakin:)

1247479455_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1247479574_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Arkkitehtuuria Kristallikaupungista. Taloja jokalähtöön, alempikin siis asuttu.

Gus Khrustalnyissa ei sitten muuta ollutkaan kuin sitä kristallia. Ja sitäkään ei illan kähmässä löytynyt kuin yhdestä myymälästä ja yks kaks ympärille pölähtäneiden Ladojen takakonteista. Isännät harrastivat takakonttimyyntiä huomattavan humaltuneina eikä kaupankäynti oikein ottanut onnistuakseen. Lapion kokoisissa kämmenissa ei meinannut mikään kristallikuppi pysyä ja vaikka kuinka halusin säälin puuskassa jotain ostaa, ei sisu antanut periksi...saappaan malliset snapsilasit? Valtava auringon muotoinen kukkavaasi kaikissa sateenkaaren väreissä? PYLLISTÄVÄ SÄÄSTÖPOSSUAPINA JONKA HANURIIN TUNGETAAN KOLIKOITA?

Ruoka toki oli maittavaa ja niiiiin edullista. Moskovalaisittain suorastaan ilmaista. Tarjoilija kantoi saslikia pöytään käsi vääränä kun yritimme syödä puoli-ilmaista lihaa varastoon. Paluumatkalla tyhjensimme tienvarsimummojen sieni ja mustikkavarastot tehden kaikki onnellisiksi. Babushkat pääsivät kerralla lauantai-illan viettoon myytyään kaikki purkkinsa ja purnukkansa ja Moskovan hintoihin tottuneet hieroivat kämmeniään laskien montako ruplaa sitä tulikaan säästettyä...

Navigaattorin yhteistyökyky veteli viimeisiään eikä Hapankaalikaan heti äkännyt että leidi ajelutti meitä jotain jorpakkoja pitkin päätien sijaan. Niinpä suuri osa paluumatkaa kului kuin tehosekoittimessa jota säesti jatkuva kristallin helinä. Moskovan ulkopuolella pikkuteiden kunto on jotakuinkin...huono. Auton kokoista kuoppaa tiellä ei sentään ollut, mutta muutamaa joutui pellon kautta väistämään.

Navigaattorin syytä oli myös se, että keskellä tällaista perunapeltoa jouduimme nihilisti-pikkusielu-miliisin syyniin. Setä nappasi meidät auringon jo kauniisti laskiessa pellon laidalle ja alkoi tihrustaa Hapankaalin papereita. Sitten auton papereita. Lupapapereita. Rekisteröintipapereita. Ei mukana. Autonpapereissa väärä päivämäärä. Löytyihän sitä rahastettavaa. Ja eikun sisälle kodikkaan näköiseen pömpeliin...

Lähes puolituntia Hapankaali runoili ja puhui mukavia. Onneksi nihilisti-pikkusielu ei ollut kuin välikäsi ja nappaili uhreja tien varresta. Sedät sisällä olivat yhteistyökykyisempiä sillä paperit Hapankaalilla todella olivat ihan päin v***** ja auton olisi voinut takavarikoida sillä sekunnilla jos olisi halunnut pilkkua viilata. Jostain kumman syystä päivämäärät ja numerot olivat sekaisin ja nihilisti teki työnsä ihan oikein, tosin oli ensimmäinen ikinä joka asian on huomannut. Lompsa auki ja tuhat ruplaa, kiitos ja hei.

Kiitos tunnollisen lainvartian, turnee oli kääntynyt aamuyön puolelle mutta tässä sitä oltiin jo ihan kotikorttelissa...oma koti, sänky ja...miliisi hyppää puskasta ja pysäyttää meidät taas! Ilmenee, että lain tunnolliset vartijat olivat muutama tunti sitten päättäneet ettei tätä katua saakaan enää ajaa tähän suuntaan vaan jos mielimme kotiin (yksi katu on jo siitä edestä suljettu samalla tavalla) joudumme kiertämään vielä kauempaa. Epäilen, että uusi liikennesääntö on keksitty vähän pikaisesti ja liikennemerkki sullottu takakonttiin...missään ei edes näy kielletyn ajosuunnan merkkiä. Hapankaali lähtee taas rupattelemaan, mutta tällä kertaa miliisiä ei paperit kiinnosta. Tuskastuttavan hitaasti päästään itse asiaan ja tuhat ruplaa vaihtaa taas omistajaa...mukavan pyöreä summa.

1247482419_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Järkyn korkea röttelö Arbatilla. Ylhäällä kävi kuhina.

1247482464_img-d41d8cd98f00b204e9800998eHuimapäät zoomattuna.