Tööööööööt,tööööööööt,töööt,töööt,töööt.....Rassiiiija!!AAArgghhh....Rassiiiija!!HHhrrrrggg...Rassiiiija!!Töööööööt, tööööööt,töööt,töööt,töööt....Ensimmäinen yrittää kuvata sitä konserttia mikä satojen autojen riikkareista lähtee kun niillä soitellaan tietyllä rytmillä oodia lätkän kultamitalille. "Rasialta" taas kuulosti korvissani ennen pitkää tuhannen sekopään muodostama melodinen ylistys maalleen muutamilla ärjähdyksillä, karjahduksilla sekä mölähdyksillä höystettynä.

Kymmenen minuuttia pelin jälkeen olimme vielä lapsellisen toiveikkaita...ehkä porukka on jo tintannut itsensä pois kadulta tältä illalta tai bileet löytävät paikkansa jossakin puiston katveessa jossa kaikilla on yhtä mukavaa...niilläkin jotka toivovat pääsevänsä neljän aikaan aamuyöllä nukkumaan. Okei, vartissa oli selvää että kaaos tuli nurkantakaa myöskin miliiseille. Tunnissa Hapankaali oli pyytänyt anteeksi muinoin latomiaan loukkaavia kommentteja minusta ja minun korvatulpistani sekä niiden varaparista. Nyt niistä tuli vällyjen väliin Uusi Paras Ystävä.

        

Kaaos saatiin aikaan todella helposti. Autot parkkiin keskelle tietä, siihen mihin kuski sattuu sen jättämään ja kadulle halailemaan kanssailoitsijoita. Kommunikointi hoidetaan helppoimmiten autojen riikkarilla; tosin en ole varma oliko kaikkien viesti sama. Joukossa oli myös niitä, jotka yrittivät pujotella eteenpäin päämääräänsä kohti. Ylipäätään riikkareilla viestiminen on hyvin yleistä; näköjään niin ilossa kuin surussakin. Liikenneruuhka ja paha jumitus kirvoittaa yleensä letkana jatkuvan vastalauseen joka sinänsä kummaksuttaa...Pääseekö sitä riikkaria putkeen huudattamalla oikeasti nopeammin eteenpäin? Onko viesti aina se yksi ja sama "painu v****** siitä sen haisevan koslasi kanssa, minä per**** jouda tässä nysväämään."? Vai onko sittenkin mahdollista opetella jotakin riikkareihin koodattua kieltä ja vaikka seisovassa tungoksessa viestittää edellä olevalle, että onpa siinä kuule mahtavat wunderbaumit sulla, mistä olet hankkinut??

Oikean puolen yläkuvassa pilkottaa paikalleen jumittunut miliisi...hän raapi päätään, poukkoili suuntaan ja toiseen eikä keksinyt ykskaks mihin ryhtyisi. Tarvittavat vakiovarusteet puuttuivat nyt tyystin, ei portteja alueen eristämiseen, ei metallinpaljastimia, bussilasteittain miliisin pikkuapulaisia tai tunteja vaatinutta valmistelua ja pollistelua...mitä helvettiä nyt siis pitää tehdä? Ilman käsikirjoitusta ja suunnattoman hämmentyneenä hän sitten latasi sireenit huutamaan yhtäjaksoisesti tuonne aamu kolmeen...korvatulpat olivat enää nimellinen apu tässä vaiheessa.

         

No joo, ainahan se on tunteita herättävää kun iso mies itkee. Grilli-illan jälkimainingeissa päässä surisi vielä pari valkkarilasia ja vatsaa lämmitti Suomesta tuliasiksi saatu grillimakkara, joten todellisuudessa älämölinästä lähti desibelejä huomattavasti enemmän kuin mitä tajuntaan upposi. Tissukännin rajamailla, korvatulpat korvista sohottaen ajattelin ennen unen tuloa, että on se kiva kun ihmisillä on mukavaa. Siinä vaiheessa kun savuraketit aamuyöllä tulivat kuvioihin, toivoin miliiseiltä jonkinasteista puuttumista asiaan...

                                                                                                              

Viikonloppuisen maaseutumatkailun antimia...Hapankaali (tähti on kuvassa todellakin tarkoituksella...en osannut peittää kasvoja muuten) shoppailee tienvarsilta Babushkojen säilömiä herkkuja. Retiisit, sipulit ja kaikki etikassa lilluvat vihannekset olivat todella herkullisia ja hinta naurettava verrattuna siihen mitä Moskovassa maksetaan. Tosin näin maaseudulle eksyimme vahingossa, koska todellakin eksyimme...tai siis Hapankaali ajoi taitavasti ja ennalta harkitusti harhaan, jotta löytäisimme kaikkea matkalle osunutta kivaa:)

Grillimakkarat tuli hotkittua ennenkuin kamera siirtyi laukusta käteen eli hyvin nopeasti, mutta pääruoka (vartaat puuttuvat kuvasta) näytti tältä...vaikka lieskat käyvät puolen metrin korkeudella ja partsi on pääkadulle, ketään ei kiinnosta tuon taivaallista mitä meillä touhutaan. Tai mistä minä tiedän, riikkarit soivat aika tiuhaan illalla...tiedä vaikka joku kommentoi herkullista tuoksua tai varoitti polttamasta kieltä kuumaan makkaraan.