Ensimmäinen setti perustuslain juhlintaa tapahtui ikkunamme alla kukon laulun aikaan ennen töihin menoa...nopeat ne ennättää.

Kiristyvä pakkanen ja edelleen alamäkeä menevä talous on ajanut kaiken maailman mörököllit koloistaan takaamaan kanssaihmisten elämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Keskusta suorastaan vilisee ihme jengiä ja käsilaukusta tekee mieli puristaa kramppimaisin ottein kiinni...tosin se ei ole yhtään vähättelevä toimenpide. Muutama päivä sitten olin ihan näin hilkulla menettää kännykkäni jollekin toisten omaisuutta halajavalle toopelle. Otus käveli samein silmin vastaan ja teki juuri ohi mennessään tyylikkään u-käännöksen kurottaakseen  korvalla ollutta kännykkääni, mutta onneksi...minäpä olen vikkelämpi, ovelampi ja hyvin vastahakoisesti luovun omaisuudestani vapaaehtoisesti. Ohikulkijoita episodi ei hetkauttanut. "Olisit vain tyytyväinen, että sait pitää kännykkäsi."

Uskon vakaasti, että meillä kaikilla on kiintiö "kuinka-monta-kertaa-kestän-katsoa-raavaan-miehen-vääntävän pas***-julkisella-paikalla." Minulla se täyttyi, YLITTYI kertaheitolla. Jo toisen kerran jouduin vuoden sisään todistamaan sitä järkyttävää näkyä kun täysikasvuinen mies vääntää numero kakkosta kaikessa rauhassa keskellä tapahtumien keskipistettä. Ja vielä Tverskajalla. Minun omassa lintukodossa, kadulla jossa kaikki on tyylipuhdasta ja kaunista. Mitä tässä vielä joutuukaan kestämään?

  Pahvilaatikko rumpali on ottanut järeämmät aseet käyttöönsä ja hakkaa nyt muoviämpäriä iloksemme. Alan olla paukkeeseen niin tottunut, että tauon venyessä liian pitkälle, huolestun.

  Puoli(kas) kuusi.

Viimeinen viikonloppu ennen Suomeen menoa vierähtää Ukrainassa. En ole keikasta järin innoissani, mutta velvollisuus kutsuu. Viimeksi siellä vieraillessani, kuvittelin ensimmäisen vuorokauden olevani Unkarissa. Hävetys oli suunnaton, kun jutustelin Hapankaalin kanssa ja kysyin miten Unkarin ja Venäjän historia nyt sitten oikein liittyykään toisiinsa...Siis hä??? Tuli täydellinen oikosulku enkä saanut päähäni, mihin sitä edellisenä iltana oikein oli lennetty. Puolaan? Onneksi sanomalehti käsilaukussa pelasti pulasta. Ukraina, Ukraina, Ukraina. Ja vielä kerran siis Ukraina. Maa oli muuten sillä hetkellä niin harvinaisen ankea ja kaupunki jossa vierailimme, synkkä kuin mörön perse. Harvoin pääsee näkemään mitään niiin masentavaa.

  Joulu tuloo!

Tänään menee ohi siis Miss Perustuslain kruunaus, harmittaa kovasti. Tapaus olisi kyllä pitänyt todistaa omin silmin, mutta sen sijaan joudun tunkemaan itseni komeron kokoiseen potkurikoneeseen. Määränpäämme lentokenttä on ainoa maailmassa, jossa olen nähnyt elävän matkalaukkuhihnan...Siis seinän edessä olevan harmaan läntin, johon asetat matkalaukkusi ja sitten kolosta kurkottautuu mies ja vetää matkalaukun seinän uumeniin. Kätevää.

Viikonloppuja kaikille ja pitäkää peukkuja, että potkurikomero on vasta huollettu!