Kyllä maalla on mukavaa...ainakin auton ikkunasta katsottuna ja jos vielä matkalle sattuu kivoja pikku kauppoja...Missiomme oli käydä tutustumassa Gzhelliin, yhteen kylistä joissa väkerretään sitä sinivalkoista krumeluuria ruusuista posliinia, jota melkein joka mummon kirjahyllystä löytyy...siis vain tutustumassa.

Kun Hapankaali ajaa ja suunnistuksesta huolehtii navigaattori, joka on vähintäänkin laiskan puoleinen eikä (nyt todistetusti) välitä maaseudusta, vaan yritti ohjata meidät jatkuvasti lähimpään kaupunkiin, ei kylän löytyminen ollut mitenkään yksioikoisen helppoa...Hapankaalilla on muuten hauska? tapa käydä jatkuvaa keskustelua navigaattorinsa kanssa ja välillä tilanne johtaa jonkinasteiseen väittelyyn ja kiistelyyn, jonka tuloksena vekotin suljetaan ja nakataan vähäksi aikaa hanskalokeroon häpeämään...vielä kertaakaan naisääni ei ole hermostuneena alkanut kirkumaan, mutta ehkä sekin päivä vielä koettaa.

Mutta mikäs tässä. Ilma oli kaunis, maisemat vihreitä ja krapulakin alkoi appelsiinilimpparilla helpottaa. Mikä hirvitys se tuo on? Puolikas kaltevaa Pisan tornia?? Ei, vaan omituisen muotoinen hotelli keskellä ei mitään...Miksi kukaan haluaisi yöpyä täällä puolikkaassa Pisan tornissa? Puolikkaan Pisan tornin takaa paljastuu kuitenkin jotain vielä mielenkiintoisempaa...Titanicin kokoinen alus täynnä...voi ei. Kangaskauppoja. Koska ystävättäreni on vähintäänkin vinksahtanut kankaisiin jo pelkästään ammattinsa vuoksi, tiedämme että tänne siis pysähdymme. Siis vain vartiksi.

No nyt tiedän, että jos haluan verhot joihin on ommeltu kiinni oikean ruusun kokoisia kangasruusuja varsineen ja lehtineen, täältä ne löytyvät...kaikissa väreissä. Paikka on oikea kangashelv...paratiisi keskellä ei-mitään. Liike toisensa jälkeen täynnä mitä ihmeellisempiä kankaita...mielenkiitoista...Hetkinen. Pellavavaatteita? Ja vielä todella halpoja sellaisia?

Ottaen huomioon, että ihoni väri on kalpea, pintasuonista johtuen lähes luonnottoman sinertävä enkä tiedä mitä sana "rusketus" tarkoittaa "tasaisesta rusketuksesta" puhumattakaan, pellava ei välttämättä ole se paras vaihtoehto...ainakaan liiemmissä määrin. Jos näyttää jo valmiiksi lauantaimakkaralta, pellavaisessa jakkupuvussa näyttää lauantaimakkaralta pellavankuoressa. Mutta viis siitä, kahmin mukaani pellavapuvun (sillä VOI olla käyttöä vaikka hihoissa ja lahkeissa on yhteensä liikaa mittaa noin kaksi metriä.), parit housut ja aivan ihanan körttiläismekon, joka on vähintäänkin piiloseksikäs vaikkei sitä ehkä heti huomaa...

 

    

Kuva ei tee mekolle oikeutta...siinä on helmassa kiristysnauha ja edessä kengurupussi!

Seuraava putiikki; pellavapyyhkeitä kolmasosa hintaan siitä mitä Moskovassa maksetaan. Ei voi olla totta...tämä maaseutumatkailu alkaa olla todella kivaa. Siis siihen saakka, kunnes huomaamme, että käteistä ei ole eikä Titanicin ainut automaatti toimi. Näissä putiikeissa pankkikortti on edelleenkin kuin maailman kahdeksas ihme eikä voi kuin toivoa, että ennen posliinikylää löytyy toimiva vekotin. Oma tuokionsa vierähtää siinä, kun Hapankaali vaatii myyjätyttöseltä tekemistämme ostoksista kuitin....Kuitti? Tässähän joutuu ihan töihin...ei riitä, että tyttö on käsin kirjoitellut kaikki ostoksemme hiirenkorvilla olevaan ruutuvihkoon ja nyt hän joutuu kaivelemaan laatikon uumenista kuittilehtiön ja raapustamaan vielä kopiopaperille kuitinkin. Tähän mennessä liikkeessä on vartin sijaan vierähtänyt useampi tunti...

Matka jatkuu takakontti täynnä pellavaa. Gzhel osoittautuu paljon pienemmäksi ja valikoima paljon...kukikkaammaksi kuin olin kuvitellut, mutta kyllä täällä posliinia osataan väkertää. Isommassa määrin setti saattaisi tulla korvista ulos, mutta hänelle joka tyylistä tykkää suosittelen suuresti astioiden hankkimista Moskovan ulkopuolelta; hinta tippuu kolmannekseen. Tehtaanmyymälä? Mikä se on? Kylässä mummot möivät posliinia takapihallaan tai autotallissaan siinä missä vihanneksia, kissanpentuja tai muuta tarjolla olevaa. Pieniä puljuja oli kadun varsilla useita, niistä piti vain poimia se eniten viihtyisä.

     Kukkaa pukkaa. Sinivalkoista vatia ja kannua meidänkin pöydällä. Sopii hyvin yhteen aiemmin tissukännissä Hapankaalille ostamani sitruspuristimen kanssa...

    Arvatkaa montako kertaa tätä yksikätistä Alienin sukuista aamupalan piristäjää on käytetty? Oikein. Ei kertaakaan. Älkää ikinä ostako lahjoja huppelissa. Olen muuten tehnyt loistavia löytöjä viime päivinä Moskovastakin. Muutama putiikki myy täällä housuja suoraan MÄYRÄKOIRA kintuille mitoitettuna. Tosin mitoitusta kutsutaan paljon hienommin Petit...Tarkoittaen sitä, ettei niitä tarvitse lyhentää senttiäkään. Toinen loistava löytöni liittyy tämän illan iltapalaani....Kaloreita ei lasketa:)