Onko se niin, että kun kevät tulee tänne Moskovaan ja lämpötila nousee sen verran korkealle ettei pippelin pää enää jäädy sen saa kaivella missä tahansa kadun kulmassa kuka tahansa hepinheiluttaja tai kauluspaitamies esille ja lorauttaa kusasta siihen polun varteen tai talon kulmalle ihan vaan ilman häpeyden häivääkään. Toivottavasti ei, vaan kohdalleni on vain sattunut hätäisiä tovereita.

Jopa niin hätäisiä, että keskelle parkkipaikkaa on jääty vääntämään norsun kokoista torttua kaikkien lapsista vanhuksiin kulkiessa ohi...Myönnän kyllä, että tämä oli kerta tapaus, mutta lajissaan niin ainutlaatuinen että näky on palanut verkkokalvoilleni iäksi. Miten voin unohtaa tärkeitä asioita, mutta muistaa yksityiskohtaisesti sen pas*** naama rutussa vääntäneen miehen?

Onko se niin, että kun kierrätys ei muutenkaan kovin innosta ja roskiin lykätään kaikki iloisesti samaan läjään on se välillä tai oikeastaan useimmiten ihan sama jos ne roskat eivät edes päädy sinne roskiin...auton ikkuna on vauhdissa niin näppärä veivata auki ja se tumppi tai tölkki heivata Hummerista yhtälailla kun Volgastakin kadulle. Siellä se kivasti koristaa nurtsia tai työllistää kadunlakaisijaa...mitä siitä jos takana tulevan lasiin napsahtaa.  Näin se valitettavasti taitaa olla.

Näyttää tai haisee pahasti myös siltä, että venäläinen työmies on helteiden tullen deodorantille immuuni. Venäläisen miehen (myönnän kyllä, nyt yleistän, mutta ei se ole pelkkää legendaa) haju on pönäkkä sekoitus hikeä, likaa, sitä jokaiselle ominaista hajua, tuoksua mitä lie ja se on uskomattoman sakeaa. Kun ruuhkametrossa olet pakotettu hengittämään tätä tujakkaa ödööriä, pysyt pystyssä vaikka äkkijarrutus tulisi...senttiäkään lähemmäs ei tee mieli mennä vaikka eihän tässä nirppanokkia olla, ei juutalaiskasakan kainalossa. Tähän ei siis auta kuin tottua.

Onko jonottaminen kaikkialla muualla maailmassa jonottamista paitsi Moskovassa? Eikö se olekaan peräkkäisistä ihmisistä koostuva pötkylä, jossa jokainen odottaa vuoroaan ja se juuri tekee siitä JONON? Ja siihen niinkuin kuuluu se jonottaminen, odottaminen...Pitää opetella muistamaan, että jonossa ei olla peräkkäin vaan siinä ollaan aina RINNAKKAIN ja jos mahdollista MUODOTTOMASSA RYKELMÄSSÄ. Ja koska odottaminen on tylsää ja tympeää, täytyy rykelmästä aina muistaa VARATA PAIKKA ja HÄVITÄ TEKEMÄÄN JOTAIN KIVEMPAA KUNNES OMA VUORO TULEE. Se, joka ei tätä tajua pojottaa jonossa yksinään ja pitää paikkaa kaikille muille, jotka käyttävät aikansa paljon hyödyllisemmin. Kätevää tämä jonottamatta jonottaminen, täytyy myöntää...

No niin mummot, muodostakaapa rynnimä!!!Tepsisi varmaa paljon paremmin kuin "jono".

Lyhyt tuttavuus...Naapuri löytyi rappusilta elottomana ja koivet ojossa. Uusia siis mielenkiinnolla odotellessa...tänään tein jokseenkin omituisen hissimatkan kissan kanssa. Se tunki väkisin hissiin kanssani, istui kolmanteen kerrokseen asti tyytyväisenä jalkojeni juuressa ja jäi pois samassa kerroksessa. Sitten se jäi istumaan rappukäytävän alimmalle portaalle kovin viisaan näköisenä. Sillä oli kyllä panta ja kello kaulassa, joten olettaisin, että myöskin isäntä löytyy läheltä. Hissillä se kulki paljon varmemman oloisesti kuin minä...