Aistin jotain hyvin outoa eilen asunnossamme. Hiljaisuuden. Yksityisyyden. Mutta se oli eilen se.

Tässä iltana eräänä nimittäin kävi ilmi yksi hyvin häiritsevä pikku seikka. Tosin ei niin kovinkaan ainutlaatuinen Venäjällä. Eikä näköjään meidän perheessä. Alakerran naapurimme seisoivat ovellamme ja kertoivat syyttävällä sormella kylpyhuoneemme nurkkaa osoittaen, että asuntomme uumenista valuu heidän asuntoonsa vettä. Siitä lähtien kylpyhuone on tuntunut olevan alakerran yliuteliaan asunnonomistajan ja kahden vikkelän itseoppineen putkimiehen yhteisomistuksessa ja syytä alati kasvavaan lorotukseen on etsitty milloin mistäkin...

Tänä aamuna sitten kylpyamme hajotettiin atomeiksi ja pesukone sai kyytiä...muutaman hikisen tunnin jälkeen remonttireiskat ilmoittivat, että kaikki on kunnossa, nou worries. Siellä oli vain pesukoneen kuumavesiputket jotenkin hassusti (?) aikoinaan asennettu, mutta nyt ne ovat silleen vähemmän hassusti. Jaa, miksiköhän se amme piti riisua alkutekijöihinsä? Jotenkin se veden määrä alakerrassa ja yksi hassu pesukoneen putki eivät mahdu minulla ihan samaan yhtälöön, mutta katsotaan...Ja kaikki korjattu kolmessa tunnissa kuntoon?

Kylmä hiki nousee pintaan kun ajattelen, että kaikkein hassuintahan tässä tilanteessa on se, että olemme varanneet huomiselle matkat kuka mihinkin. Hapankaalilla on edessä kahden viikon työmatka sinnetänne ja minä ajattelin kuluttaa aikaa kotosuomessa sukuloimassa ja tehdä vaikka tulevien juhlien eteen jotain konkreettista...Ei auttanut kuin antaa avain vuokranantajalle ja vannottaa,että mikäli alakerrassa alkaa vedenpaisumus ja meille tulvii lisää putkimiehiä, niitä ei saa päästää sisälle yksin. Se oli varmaan kyllä itsestäänselvääkin, mutta oli vielä pakko lisätä ettei alakerran mummoa saa päästää sisälle myöskään. Babushka kurkki joka nurkkaan ja kerkesi jo utelemaan joka ainoan henkilökohtaisuuden. Yritin sulkea eteisen ja keittiön välisen verhon, mutta mummo työnsi päänsä keittiöön verhojen välistä ja päädyin puhumaan tunnin pelkälle päälle.

Ehkä kuitenkin ihan hassunhauskinta on, että pari tuntia sen jälkeen kun remonttireiskat pakkasivat kimpsut ja hävisivät ovesta niin meiltä lakkasi kuuman ja lämpimän veden tulo. Ehkä se putken pala joka löytyi lattialta heidän jäljiltään ja jonka nakkasin roskiin oli  juuri se hassusti asennettu kuumavesiputki. Ehkä he päätyivät nopeaan ratkaisuun ja leikkasivat sen kokonaan pois...mitä nyt kuumalla vedellä Moskovassa talvea vasten...Vuokranantaja ei vastaa puhelimeen ja Hapankaali lähtee jo aamuvarhaisella. Verenpaine alkaa kohota.

Edessä on sitäpaitsi piiiiitkä junamatka Suomeen. Koska viimehetken lähdöt olivatkin kokeneet hinnan pompsahduksen alennuksen sijaan, on minulla edessä seitsämäntoista tunnin junamatka Savoon. Sinällään juna on ihan ok, koska inhoan, suorastaan kammoan Moskovan lentokenttää ja sen kamalia luontaantyöntäviä ruuhkia, mutta lähes yhtä paljon inhoan rautatieasemia. Ainakin jos sinne pitää mennä yömyöhällä ja yksin. Muuten junalla matkustaminen on vaikkakin aikaa vievää, mutta helppoa. Siinä missä lentokentällä jonotat ja jonotat, junassa vain istut tai nukut ja ojentelet rajalla papereita...

Lentokentällä olen passijonossa ollut pahimmillaan pari tuntia ja se ottaa luonnolle. Siinä vaiheessa kun pääsee luukulle alkukantaisen ilkeän näköisen tädin eteen, tekee mieli sanoa jotain niin häijyä että joutuu takuuvarmasti jonon hännille tai perusteelliseen syyniin, joka vaan vie lisää aikaa...

  Jokatytön turvavarustus. Hevonkuusessa asuessamme metromatka ei ollut kovin turvallisen tuntuinen ja Hapankaali hankki (en edes halua tietää mistä) minulle vähän turvan tuntua käsilaukkuun. Suihke on kait jotain pippurisuihkeen tapaista ja se tulee oikein tyylikkäässä nahkakotelossa jossa lukee enteilevästi shok.

Sähkötainnutin on sitten toinen juttu. En ole koskaan uskaltanut sitä edes laittaa päälle, en edes koemielessä. Siinä on oikein taskulamppu mukana, että näkee mitä tainnuttaa. Kaatuu kuulema isompikin mies. En oikeasti uskalla edes koskea sitä kunnolla, sillä olen varma että päädyn tainnuttamaan itseni tai tekemään kalliista nahkalaukustani käristystä. Laatikossa lukee vielä oikein englanniksi, että "ainoa markkinoilla oleva laillinen sähkötainnutin..." Laillinen?

Otsikko on muuten anopinkieltä ja tarkoittaa ryppyä housuissa ja tassuja (kissan) vedessä. En olisi uskonut, mutta kun saattelin anopin miehineen taksiin, tunsin haikeutta. Meillä oli oikeasti hauskaa, vaikka viisi aikuista olikin liikaa. Seuraavan kerran pilkomme vieraat osiin.

 

Jälkikirjoitus: Tässä illan mittaan kylpyhuone on siirtynyt talviaikaan...vessanpönttö on huurua vaille jäässä ja kuivausteline on jääkylmä. Koko huone suorastaan hohkaa kylmää ja pyykit pullahtivat koneesta ulos kangistuineena kasana...Onko liian myöhä soittaa jollekin ja HUUTAAAA!!! Mikä se on minussa, Moskovassa ja helkutin remonttimiehissä...mikään ei koskaan vaan toimi.