Lähes työttömällekin voi tulla kiire ja aika loppua kesken näin joulun alla. Ennen kuin olen edellisen matkalaukun purkanut, on aika pakata uusi, astetta isompi...Edessä on taas kuukausi kiertolaisena ja vaikka huoleni voivat tuntua olemattomilta, osaan repiä pakkaamisesta ja jatkuvasta reissaamisesta stressiä ihan omiksi tarpeiksi...Joulu lumen (toivottavasti) keskellä, uusi vuosi en-vielä-tiedä-missä ja sen jälkeen pikavisiitti Hapankaalin kanssa Keski-Eurooppaan ihan kaksistaan...garderoobi ei mahdu ihan Siwan pussiin ja hauis sen kun kasvaa...

Kahdelle viimeiselle Moskova-päivälle on kasaantunut ihan oikeitakin töitä ja sen sijaan, että olisin tehokkaasti pistänyt töpinäksi, olen tuhlannut aikaa ja jättänyt hommat viime tippaan. Hapankaalin lahja on hakematta, tavarat pakkaamatta ja prepaid-liittymä loppui juuri kun puhelinpalaverin piti alkaa...Sen sijaan olen katsellut jouluikkunoita ja antanut vakkarimummolleni portinpielessä pikkusumman joulurahaa...Olisin vienyt vielä jouluomenoita, mutta mummo oli arvatenkin päivän tienesteihinsä sen verran tyytyväinen, että oli köpötellyt kotiinsa. Ehkä tavoitan hänet vielä huomenna.

  Kuka täältä mihinkään haluaa lähteä, kun kauppojen ikkunat ovat täynnä nyt jo näin ilkeämielisiä houkuttimia. Jos nyt alet ovat tätä luokkaa, poissaollessani ihmisille maksetaan, että he hakevat kaikki ihanat laukut tästäkin kaupasta parempaan talteen...

 

 

 

Tsum ostoskeskuksen ikkunat ovat aina yhtä syntiset...

Kaiken keskellä on pitänyt leikkiä kuriiria ja hakea näytteitä ja katalogeja siitä ja siitä osoitteesta eteenpäin toimitettavaksi. Ei sinällään haasteellista, mutta kun nyt ollaan Moskovassa. Venäjällä ylipäätään. Osoitteella ei ole yhtään mitään merkitystä ellei mukana ole tietoa, taitoa ja roimasti aikaa ja tuuria. Samalla numerolla olevia rakennuksia on lukemattomia ja tämäkin kyseinen rakennus numero 7/9 eräällä kadulla metron ulottumattomissa löytyi keskeltä kutosia ja vitosia aivan eri kadulta kuin piti.

Katu harvoin jatkuu suoraan sataa metriä pidempään ja haarautuessaan on turha haikailla opasteiden perään. Siinä sitten päättelet mitä tielautakunnan päässä kulloinkin on pyörinyt...yleensä tuntuu, että ei sitten yhtään mitään. Talojen nimeämisen perusteeksi tuntuu riittävän pelkkä aavistus siitä, että talon nurkka osoittaa tiettyä katua kohti... Ai että parittomat sillä puolella ja parilliset tällä puolella? Unohda kaikki loogisuus ja hommaa navigaattori, voit syyttää sitä kun harhailet päättömänä.

Kun vihdoin löysin rakennuksen, mikään ei kielinyt ulospäin, että se piti sisällään kyseisen firman tilat. Tai ylipäätään mitään muutakaan. Paikka näytti umpeen muuratulta pommisuojalta. Miten helv***** sinne pääsee sisään? Uusi soitto. Porttien sisäpuolella sama ongelma. Neljä yhtä kutsuvaa ovea, kaikissa valtavat munalukot ovenkahvoissa killuen. Kotvan kuluttua yksi huomaamaton ovi aukeaa ja takaa paljastuu...mitäs muutakaan kuin täysin toimiva toimisto. Helpotuksen kyyneleitä.

 

 

 

Punaisen Torin läheisyyteen on laitettu lapsille vähän teksaa...Ihan varma en ole jättimäisen huopikkaan käyttötarkoituksesta, mutta pelkkänä koristeenakin se on sievä. Alla olevassa puussa on kiinni lasten kirjoittamia joulutervehdyksiä ellen ihan väärin muista...vai oliko ne lahjatoiveita. Hapankaali kyllä valisti tätä lahopäätä paikallisista joulutavoista viimevuonna, mutta ei muista ei.

 

 Ihkuja timangeja ikkunassa tässä liikkeessä:)

 

Tämä on se paikka Moskovassa. Tai yksi niistä. Vaikka varaa ei olisi tilata kuin vada kuplilla, niin naama kannattaa tässä kahvilassa näyttää, ainakin mikäli lehtiin on uskominen...Tiedä vaikka sinut bongaa mukaansa ökyrikas oligarkki...

 

Tässä kirjakaupassa oli ihanasti tunnelmaa...

 

...mutta ei varmaan yhtä paljon, kuin tässä bussissa matkaa taittaessa:)