- "Voi ei...ei voi olla totta. Onko se...Kuoliko se? Voi ei!!!"

- "Näköjään. Ei kai se nyt kuollu. No voi että."

Havahdun aamutuimaan ajatusteni keskeltä tunteita täynnä olevaan keskusteluun ja koska olen juuri hotelliyön jäljiltä tunkenut itseni taas siskolle matkaulaukkujani penkomaan, kuvittelen että olen jäänyt paitsi joko suurenluokan onnettomuudesta tai jotain vielä pahempaa...

- "No se kuoli se tyttö. Minä en edes kerennyt nähdä mitä tapahtui. No siitä Serranosta tietty."

Ahaa, niinpä tietenkin. Kalkkis kun en tajunnut. On jäänyt tuo televisio aika vähälle. Palaan penkomaan laukkujani etsien jotain pitkälahkeista päälle (yksi laukuista menee tällä hetkellä jopa kiinni) ja nenään tupsahtaa ilkeä tuoksu. Yäk. Märkiä vaatteita? Hikisiä kenkiä? Likaisia vaatteita? Makkaraa?! Hapankaalin Ranskan ostoksista osa on jäänyt vällyjen väliin ja vaikka pötkylä on tiukkaan muoviin pakattu ja näyttää jo sata vuotta sitten kovaksi homehtuneelta, tuoksu...haju on sanoinkuvaamattoman ällöttävä. Ohje oli ettei niitä tarvitse tai edes saa säilyttää jääkaapissa, joten työnnän pötkön lenkkariin ja toivon että se häviää sinne.

Teetätin piiiitkästä aikaa valokuvia, siis ihan sellaisia normaaleja käsin plärättäviä kuvia. Meinasin tussahtaa persuuksilleni kun täti veloitti tekeleistään lähes seitsämänkymmentä euroa. Taidan pitää tästälähtien kuvat vaan koneella vaikka niiden katselusta tietty hohto ja nostalgia katoaakin. Kunhan saan kameran piuhat käsiini, on minulla vinopino kuvia tännekin...kuukauden varrelle mahtuu jos jonkinmoista akselilla Rautavaara-Ranska.

Olen nukkunut todella huonosti viime yöt. Osasyynä on varmaan verta ja ahdistusta täynnä olleet leffat joita piti katsoa kolme peräkkäisinä iltoina ennen nukkumaan menoa. Se viimeinen oli liikaa. Tunnustan, että toissayönä kävin kurkistamassa komeroon kesken unien. Sitten mieleeni iski kidutustakin karmeampi ajatus aamuyön pitkinä tunteina...entä jos kukaan ei enää koskaan palkkaa tätä yli kolmekymppistä tuuliajolla olevaa shoppailuholistia töihin?

Äideillähän tuppaa olemaan kaikkeen hyvä ohje aina kun tarvitaan...tai ei edes tarvitsisi. Omani tykkää, että nyt olisi hyvä sauma alkaa vaikka lisääntymään. Kun nyt tuota ikääkin alkaa olla sen verran, että...tik-tak, tik-tak. Miksi biologinen kelloni tikittää kaikkien muiden korvaan, mutta itselläni tuntuu olevan erikoisvahvisteiset korvatulpat sitä varten. Joku on joskus jopa vihjaissut, että kun kerran aikavyöhyke menee eteenpäin niin eikö se kello tikitä vielä nopeampaa vauhtia siellä ulkomailla? Just joo...